5.1.2016

Loppuvuoden kilpatiivistelmä

Vuoden 2015 viimeiset kisakoettelemuksetkokemukset ovat tyystin jääneet julkistamatta, joten kokoan ne nyt samaan sumppuun. Tänä vuonna yritän panostaa ratkaisevasti reaaliaikaisempaan raportointiin.


Lägin kilpailut 8.11.2015

Kotikisailu ei alkanut erityisen lupaavasti, kun Olga kompuroi päivän ensimmäisen radan ensimmäiseen rimaan ottaen perusteellisesti turpatuntumaa kivituhkapohjaan. Pikatarkastuksen perusteella koira vaikutti hiekkaista naamaa lukuun ottamatta olevan kunnossa, joten jatkoimme matkaa, jotta kummallekaan ei jäisi tapahtuneesta suurenmoista traumaa. Vaikka kyntöpuuhistaan kevyesti kavahtunut käkätin eteni tavanomaista varovaisemmin, selvisimme Kari Jalosen hypäristä muuten virheittä, mutta tulos oli pallopään puhdistustoimenpiteiden takia hylätty.

B-radalla pystyimme jälleen perusvarmaan tekemiseen, joskin puuhakuula pujotteli juuri pöyhityllä pohjalla hämmentävän hitaasti, mitä ihmetellessäni olin ohjastaa sen seuraavan hypyn ohi. Tämän hetkellisen harhailun hinta saattoi olla vain serti: epelini sijoitus oli lopulta 3/25 tuloksella 0/-4,89 ja vaivaisella 0,42 sekunnin erolla toiseksi tulleeseen koirakkoon. Hmpfkelettos.

Heti C-radan alussa sain todeta, että koiraa olisi keskimäärin helpompi ohjata, jos sattuisi olemaan selvillä sen sijainnista: onnistuin kadottamaan kilpakuulan selkäni taakse, mutta suuretsintöjen jälkeen se löytyi ja sukelsi seuraavaan putkeen saamatta seikkailuistaan kieltovirhettä. Tästäkin kalastelupelastelusta onnistuimme vääntämään taistelutuloksen 0/-0,31 sijoituksella 5/21.

Pitkällä matematiikalla laskelmoituna ketterä kieputtimeni keräili kahdessa kuukaudessa eräisiin SM-karkeloihin tarvittavat tulokset korkojen kera - kirjoittaessani juhannuksena luokkanousun jälkeen "--ehkäpä joudun ennen joulua selvittämään, mitä niiden kuuluisien arvokisanollien kerääminen käytännössä tarkoittaa." en varsinaisesti tarkoittanut tätä. Ihan jees.


Hukka-Putki ry:n kilpailut 14.-15.11.2015

Kuopioon suuntautunut ristiretki alkoi vaihteeksi hieman realistisemmin, kun Markku Kaukisen A-radalla esitimme kattavan virhepotpurin ennen hylkäytymistä: kireän kisavireinen kääkkä yritti yllättäen lintsata viimeisen keppivälin ja kieltäytyi kohteliaasti ylittämästä muuria, minkä lisäksi keinu oli sille lähes ylivoimaisen jännittävä. Helekutin hyvältä tuntuneella B-radalla raivokuulalle tuomittiin vitonen sekä puomilta että A:lta, ja varsinkaan ensiksi mainitusta en saata olla samaa mieltä. Tuloksista huolimatta päivästä jäi positiivinen pössis, sillä selvisimme kaikista kiperistä kohdista kiitettävästi, ja nössöhkö kartturiosasto rohkaistui pakon edessä laajentamaan ohjausrepertuaariaan onnistuneesti.

Sunnuntaina Minna Räsäsen ensimmäinen rata kosahti osaltamme putki-puomi-erotteluun, minkä jälkeen kaunistimme tilastoja tyylikkäällä tuplanollalla, vaikkakin vaatimattomilla sijoituksilla 9/29 ja 9/24. Viikonlopun rautaisin riemun aihe oli kuitenkin se, että huomasin Olganaattorin alkaneen lukita esteitä uudenlaisella varmuudella - ei huano! Vaan enpä olisi ikinäkoskaanmilloinkaan lähtenyt Kuopioon asti näyttelyyn, mutta tuollainen kevyt kisamatka tuntui kerrassaan oivalta idealta. Lyhyt loma suljetulla osastolla ei ehkä olisi pahitteeksi.


KAT:n kilpailut 20.12.2015

Joulun alla kävimme tarpeettoman pitkäksi venähtäneen luovan kisatauon jälkeen Ojangossa koeajamassa Janne Karstusen kiemurat. Ensimmäisellä rutistuksella väänsimme nollan sijoituksella 5/42 - 1,07 sekuntia sukkelampi sutaisu olisi palkittu sertillä - ja B-radalla kaksi rimaa roiskahti rumasti ja puomin kontakti saattoi oikeasti olla vitosen arvoinen viritys, mutta muuten suoritus oli kelpo. Perusteellisen suoraviivaisella hypärillä kartturia alkoi laiskottaa ratkaisevalla hetkellä, joten kiljukuula keksi napata yhden hypyn väärältä puolelta, mutta olin erityisen ilahtunut sen etenemisestä loppusuoralla, vaikka ohjausosapuoli oli messevästi myöhässä jonkin verran jäljessä.

B- ja C-erät tallentuivat myös videolle - kiitos Tiinalle kuvaamisesta!




TamSK:n kilpailut 29.12.2015

Vuoden viimeisenä virstanpylväänä tutustuimme TamSK:n uuteen halliin tiistain iltakarkeloissa, joissa ensimmäiseksi kipaistulla Minna Räsäsen hypärillä kireä kilpakuula livahti lapasesta tehden omavalintaista rataa turhia kyselemättä. Arvon agieläin on totisesti alkanut irrota! Huikea kisasyksy päätettiin kuitenkin Petteri Kermisen radalla jääääätävään nollavetoon, joka oli kokonaisuutena yksi parhaista suorituksistamme ja riitti kovassa seurassa sijoitukseen 6/36. Voihan vieteriotus!

Vain kympin takaakierto olisi voinut olla räväkämpi
(tai Joku olisi voinut ohjata sen tehokkaammin).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti