23.11.2014

BAT ry:n kilpailut 16.11.2014 - Luvattoman hauskaa

Viime sunnuntaina Border Agility Teamin kilpahyppelyissä kinttuni tuntuivat pullamössöltä poikkeuksellisen raskailta, mutta Olga puolestaan oli liekeissä, mikä yhdessä aiempaa monipuolisempien rataprofiilien kanssa osoittautui kolmen hylyn arvoiseksi yhdistelmäksi.

Katarina Virkkalan C-hypärin alku tykittyi erinomaisen napakasti ja säpäkästi, mutta kevyempiin pusseihin tottuneelle Olgalle paikallinen järeämpi versio oli liian hapokas, joten se päätti skipata moisen surmanloukun. Loppuosa oli ihan kelpoa perustekemistä, vaikkakin minun olisi ollut soveliasta suoran putken jälkeen ohjata enemmän ja vetelehtiä vähemmän.

A-radalle oli viritetty sarja putkiansoja, jotka onnistuimme välttämään, ja kutostuubin jälkeen kuului slurrrrrps, kun Olga imeytyi kepeille ja jatkoi niiden luukutusta jättäen minut statistiksi toljottamaan tapahtunutta - valitsemani tehotreenimetodi on alkanut tuottaa tulosta! Ennen keinua änkesin taas leikkaamaan viuhahtajalta vauhdin pois, mutta mokoma livahti ohitseni, joten jouduin hieman painokkaammin muistuttamaan, että este on keikahtavaa mallia. Kaiken kalastelun ja pelastelun jälkeen olin renkaalla ratkaisevasti myöhässä sorruttuani jee, nyt tehdään nolla! -ajatukseen kolme estettä liian aikaisin – juuei sitten tehty.

Oletin Vesa Sivosen B-radankin tyssäävän pussiin, mikä oli vähintäänkin masentava alkuasetelma, joten päätin rynnistää hällä väliä -asenteella riskirajoilla: esimerkiksi kepeille en shelttien kanssa olisi kuunaan tehnyt niin tiukkaa valssia, mutta minikuulalle moinen muuvi toimi moitteetta. Kun Olga lopulta livahti pussiin, valmistauduin jo nostamaan sille kangasta, mutta pieni kohouma alkoikin päättäväisesti puskea eteenpäin - jumankekka, sehän aikoo tulla läpi! Jälkeenpäin analysoituna tämä saattoi hyvinkin johtua siitä, että loittonevien askeleitteni sijaan käkätin kuuli minun läähättävän kannustavan vieressä, joten se malttoi jäädä taistelemaan tiensä valoa kohti.

Onko syyn kaikkiin virheisiin aina ihan pakko löytyä peilistä...?!?

Edistyksellisen käänteen jälkeen en huomannut enää paneutua putki-puomi -erotteluun asian vaatimalla vakavuudella. Pitihän tämäkin sitten sössiä.



xxx


Positiivista:
  • varmat startit - ei edes nykinyt
  • hallittu keinu - ei nätti, mutta turvallinen
  • kahdella radalla jäätävän hyvää kepittelyä - targetin häivytykseen onkin panostettu
  • messevä menemisen meininki - hurjan kisakokemuksen tuomaa varmuutta?
Perusparannuskohteet:
  • kontaktit - kuinka yllättävää

11.11.2014

I-HAH:n kilpailut 8.11.2014 - Luvallisen hauskaa

Olgan kilpaseikkailut jatkuivat viime lauantaina Vantaalla I-HAH:n marrasmittelöissä. Ensimmäisenä kipaistulla Minna Räsäsen C-radalla kiitokuula linkoutui kuutosputkesta arvaamattoman laajalle kaarelle ohittaen seuraavan hypyn ja jatkoi samalla vauhdilla keinulle, josta tuli taas luvattoman lentävä, koska joku ei tehnyt elettäkään jarruttaakseen koiraansa. Radan loppuosa olikin sitten kerrassaan kelvollista kurvailua.

Ylivoimaisen kutsuvalle B-hypärille kuriton kakara karkasi oma-aloitteisesti ja alkoi välittömästi kiroilla kintuilleen, jotka eivät ilmeisesti kuljettaneet arvon agikuulaa tarpeeksi ripeästi. Napattuani nahkiksen hansikkaaseen kolmoshypyn jälkeen matka jatkui särmällä sykkeellä, ja hyppyjen 9 ja 10 välissä oli täydellinen persjättöpaikka, mutta arvatkaapa, teinkö sellaista? Juuen.

Tämä putkiralli oli kokonaisuudessaan varsin hauska luukutus, jonka Olga sinkosi sujuvasti sijoittuen kolmanneksi tuloksella 0/-9,27, LUVA. Pätevä pikkuelikko!

Sami Topran A-radan profiili tarjosi hieman tiukempaakin kieputusta, mikä oli viihdyttävää vaihtelua veikeän vikkelästi veivattavalle vieteriotukselle. Ennen keinua kiilasin käkättimen kiertoradaltaan otin Olgan huolellisesti haltuun, mistä hämmentyneenä se kiikkui kerrankin kontrolloidusti. Helpotuksissani hölläsin ohjausotettani, ja tehotreeneistä kontaktihakuistunut kisakuula keksi kiihdyttää kohti A:ta, mutta epätoivoinen parkaisuni käänsi sen takaisin raiteille. Taistelusta huolimatta tarjolla ollut täysosuma kaatui loppusuoralla puomin alastulokontaktille, kun joku varmuuden vuoksi lopetti ohjaamisen hyvissä ajoin, mikä tuotti viidennen sijan tuloksella 5/-7,10.

Ei vain voi osata.



Meillä on radalla luvallisen hauskaa, mutta onneksi en juostessani ehdi tarkkailla Olgan hilpeää habitusta - näitä videoita en pysty katsomaan nauramatta.


Positiivista:
  • tekemisen fokus ja riemu
  • kaikilla radoilla rytmikäs ja virheetön kepittely (tuettuna tosin)
  • putkiin irtoaminen
  • kohtuulliset A:t
Perusparannuskohteet:
  • kahden jälkimmäisen radan startit - hankittava pikaliimaa
  • keinun lennokkuus - kehitettävä sekä ohjauksellinen että sanallinen jarru
  • kolmannen radan puomin kontakti - kehitettävä huolellisempi ohjaaja
Jatkakaamme siis armotonta askartelua kontaktien ja keppien parissa.