23.3.2014

Voi peeaaäskooaa

Merkittävin syy hankkia shetlantilaisten tukkajumalten rinnalle lyhytkarvaisen rodun edustaja oli nimenomaan turkinhoidon helppous - vaikka shelttienkin karvasto kaipaa määräänsä nähden verrattain vähäisiä puleeraustoimenpiteitä, ajatus kuontalosta, joka harjataan joskus ja jouluna, jonka peseminen on naurettavan nopea toimitus ja josta tarvitsee vain pyyhkäistä pölyt ennen kehään kipittämistä, oli ruusuisuudessaan vastustamaton. Ja samaan kätevyyskategoriaan lasken myös sen, etteivät kakan koostumus ja määrä ole jokaisen hieman vetelämmän turautuksen jälkeen tarkistettavissa koiran pehvavilloista.

Olga on kuitenkin jo todistanut, ettei lyhytkään karva suojaa sontaonnettomuuksilta: viime viikolla jouduin tasapainoilemaan itkun ja naurun häilyvässä välimaastossa, kun neidin pieneen pebaan oli jollain käsittämättömällä tavalla jäänyt kiinni kauhallinen nokare hieman joustavampaa jaskanderusta, joka keventyneestä olostaan ilahtuneen kääkän riemupomppujen aktivoimien fysiikan lakien ansiosta lensi jännittävässä kaaressa sen takinliepeeseen, josta pasha puupin pyörähtäessä pyyhkiytyi väärässä paikassa väärään aikaan bostailleen Magnuksen kaulukseen. Itku voitti.

Edellä mainittu köntsäkeissi kuuluu silti sarjaan "epätodennäköistä, joskin mahdollista", mutta kuulisin mielelläni kokeneempien kääpiöpinsereiden kotiorjien omistajien näkemyksiä siitä, miten helvetissä ihmeessä tuollainen vieteriapina voi onnistua sijoittamaan tuotostaan takkinsa alle. Katapulttikakka on minulle tuttu käsite: mustikanvarvun tai kanervan latvaan kyykätty torttu linkoutuu hämmästyttävällä osumatarkkuudella kohti rikospaikalta pakenevaa tuottajaansa, mutta miten, oi miten sammalmättäälle puserrettu pjaska päätyy muhimaan Pompan sisälle?!?

Tällaisen taikatempun jälkeen pääsin tänään taas nautiskelemaan nahkamallin kylvettämisen vaivattomuudesta. &%*#$!

7.3.2014

Mitä peba duunaa?

Varoitus: sisältää vulgääriä kielenkäyttöä ja häpeilemätöntä plagiointia.

Olgan ensimmäinen juoksu on ollut hämmentävää aikaa hormonihöyryissään toikkaroivan tiitiäisen lisäksi myös kaikille sen uhreiksi välittömään vaikutuspiiriin joutuneille. Minulle tämä puupin merkittävä metamorfoosi on aiheuttanut lähinnä visuaalisia traumoja: jo hieman ennen kyseisen luonnonmullistuksen alkamista kiinnitin huomiota neidin peräpeilin epäesteettisesti lörpähtäneeseen sivuprofiiliin, mutta viimeisen viikon ajan lihaksikkaiden reisien välissä vehkeitä vaaninut kavaljeeriehdokkaita kurkistellut nyrkin lihapullan kokoinen törötoosa on säälimättä sorvannut minua katsantoelimeen.

Pitkäkarvaisen nartun pehvavilloilla on ripaskan risujen keräämisen lisäksi olemassa siis myös hyvin olennainen funktio. Todellaki, todellaki, todellaki.

Touhutorttu itsekin on ihmetellyt, mitä peba duunaa: pikkulikan ulkoillessa kymmenen askelen välein automaattisesti kyykkäävä ahteriosasto on tavattu ahdistelemasta kaikkea, mikä liikkuu, eikä aina ole tarvinnut liikkuakaan. Saatoin epähuomiossa tulla vetäisseeksi pari värssyä huutonaurua forte fortissimo kevyesti tirskahtaneeksi, kun Olgan hinkatessa himokkaasti hanuriaan Magnuksen kylkeen molempien osapuolten naamalla paistoi pohjaton epäusko.

Kokeneena siemenlinkona astujana Manujäbä ei vaivaudu vonkaushommiin ennen kuin aika on otollinen, joten se on kokenut Olgan päättäväiset pyrkimykset peruuttaa aisaan kiihkeät kosiomenot kiusallisina. Lopulta tietysti koitti se siunattu päivä, jona neiti von Nahka-Gugelströmiin yleisesti ottaen kylmän viileästi suhtautuva monsieur M sai ihan huikeen idiksen ja ilmoitti olevansa varsin vapaaehtoinen antamaan panoksensa shetlanninkääpiölammaspinserikoirien uraauurtavaan jalostustyöhön. Eriävästä mielipiteestäni suivaantuneena kotigigolomme totesi, ettei se yhteiskunta pyöri sillä tavalla, että kaikilla herkkuperseillä verta hitokseen roiskuttavilla vieteriotuksilla on ehjät suojapöksyt, ja protestiksi pisteli kääkän kalsarit poskeensa. Mie romahin.

Sagakaan ei ole ollut erityisen ihastunut siitä, että sen lempparileluleikkikaveri on piristävien paini- ja hippasteluharrastusten sijaan alkanut yllättäen panostaa pelkästään toosanderin tyrkyttämiseen. Toisaalta se on sietänyt häirikkökääkkää kiitettävän pitkämielisesti - omat rotutoverinsa tuo pitsien pits olisi jo laittanut nippuun.

Etsin kadonnutta kotirauhaa, jotain, josta jouduin luopumaan.

Muutamia ystäviäni puolestaan on sairaalloisen paljon kiinnostanut, mitä tapahtuisi, jos 11-kiloinen rakastaja saisi 5-kiloisen mielitiettynsä: halkeaisiko Olga vai ehtisivätkö sen kintut katketa ensin? Eipä vissiin!