Mitä peba duunaa?

Varoitus: sisältää vulgääriä kielenkäyttöä ja häpeilemätöntä plagiointia.

Olgan ensimmäinen juoksu on ollut hämmentävää aikaa hormonihöyryissään toikkaroivan tiitiäisen lisäksi myös kaikille sen uhreiksi välittömään vaikutuspiiriin joutuneille. Minulle tämä puupin merkittävä metamorfoosi on aiheuttanut lähinnä visuaalisia traumoja: jo hieman ennen kyseisen luonnonmullistuksen alkamista kiinnitin huomiota neidin peräpeilin epäesteettisesti lörpähtäneeseen sivuprofiiliin, mutta viimeisen viikon ajan lihaksikkaiden reisien välissä vehkeitä vaaninut kavaljeeriehdokkaita kurkistellut nyrkin lihapullan kokoinen törötoosa on säälimättä sorvannut minua katsantoelimeen.

Pitkäkarvaisen nartun pehvavilloilla on ripaskan risujen keräämisen lisäksi olemassa siis myös hyvin olennainen funktio. Todellaki, todellaki, todellaki.

Touhutorttu itsekin on ihmetellyt, mitä peba duunaa: pikkulikan ulkoillessa kymmenen askelen välein automaattisesti kyykkäävä ahteriosasto on tavattu ahdistelemasta kaikkea, mikä liikkuu, eikä aina ole tarvinnut liikkuakaan. Saatoin epähuomiossa tulla vetäisseeksi pari värssyä huutonaurua forte fortissimo kevyesti tirskahtaneeksi, kun Olgan hinkatessa himokkaasti hanuriaan Magnuksen kylkeen molempien osapuolten naamalla paistoi pohjaton epäusko.

Kokeneena siemenlinkona astujana Manujäbä ei vaivaudu vonkaushommiin ennen kuin aika on otollinen, joten se on kokenut Olgan päättäväiset pyrkimykset peruuttaa aisaan kiihkeät kosiomenot kiusallisina. Lopulta tietysti koitti se siunattu päivä, jona neiti von Nahka-Gugelströmiin yleisesti ottaen kylmän viileästi suhtautuva monsieur M sai ihan huikeen idiksen ja ilmoitti olevansa varsin vapaaehtoinen antamaan panoksensa shetlanninkääpiölammaspinserikoirien uraauurtavaan jalostustyöhön. Eriävästä mielipiteestäni suivaantuneena kotigigolomme totesi, ettei se yhteiskunta pyöri sillä tavalla, että kaikilla herkkuperseillä verta hitokseen roiskuttavilla vieteriotuksilla on ehjät suojapöksyt, ja protestiksi pisteli kääkän kalsarit poskeensa. Mie romahin.

Sagakaan ei ole ollut erityisen ihastunut siitä, että sen lempparileluleikkikaveri on piristävien paini- ja hippasteluharrastusten sijaan alkanut yllättäen panostaa pelkästään toosanderin tyrkyttämiseen. Toisaalta se on sietänyt häirikkökääkkää kiitettävän pitkämielisesti - omat rotutoverinsa tuo pitsien pits olisi jo laittanut nippuun.

Etsin kadonnutta kotirauhaa, jotain, josta jouduin luopumaan.

Muutamia ystäviäni puolestaan on sairaalloisen paljon kiinnostanut, mitä tapahtuisi, jos 11-kiloinen rakastaja saisi 5-kiloisen mielitiettynsä: halkeaisiko Olga vai ehtisivätkö sen kintut katketa ensin? Eipä vissiin!