28.1.2016

Lägin kilpailut 17.1.2016 - Voihan vitonen!

Kotikarkeloissa Jari Suomalaisen mielenkiintoisilla radoilla kirmaloi poikkeuksellisen flow'ton kääkkäkoirakko, joten kisakirjaan ei tarvinnut tehdä turhia merkintöjä.



A-radalla olin päättänyt ehtiä valssaamaan puomin jälkeen, joten nakattuani nahkakuulan hypylle 11 lähdin suoriutumaan kohti optimaalista ohjauspistettä, jolloin perääni porhaltanut puuhaotus pudotti riman 12. Tämä jäi hieman väkinäisen vääntämisen ainoaksi viralliseksi virhemerkinnäksi, mikä tulosten tultua reväytti verisuonen otsalohkostani hieman harmitti: koska melkoisella miinakentällä muille oli käynyt vieläkin köpelömmin, julistettiin virtapiirini voittajaksi tuloksella 5/-4,74.

En kommentoi. Mutta valssaamaan ehdin, ja sehän on tärkeintä.



B-radalla rohkaistuin roiskaisemaan räpättimen pujottelupuuhiin poispäinkäännöksellä, jolla järjestin itseni kätevästi keppien vasemmalle puolelle. Tämä työtaistelu torppaantui hypylle 19, jonka taakse en tilapäisesti torkahtaneena tuupannut tättähäärää tosissani, joten se ehti valita väärän ponnistuspuolen. Ähpuhhöhpah.



Päivän päätteeksi hilpaistun hitusen helpomman oloisen hypärin alkusuoralla valmistettiin hyytynyttä ohjaajaa talon tapaan, mutta onnekseni Olgakaan ei tuutannut täysiiiii. Keppien lopussa päristimeni pujottelurytmi posahti, mikä on sille erinomaisen epätyypillistä, ja koska en katsonut tarpeelliseksi korjata kämmiä, tämäkin veltto veto päättyi hylkäykseen. Kokonaisuutena olimme jälleen kotikenttäesiintymisen kunniaksi rimanalitusvireessä - Olgan epävarmuus ja hienoinen tahmeus saattaa sentään selittyä tuulen suunnalla ja tähtien asennolla odotettavissa olevalla hormonihurrikaanilla, joka iskettyään pakottaa meidät muutaman kuukauden kisatauolle, mutta omalle vetelyydelleni en keksine kelvollista kepuliselitystä.

19.1.2016

NoDon kilpailut 10.1.2016 - Irtokuula

Hyvinkäällä hilpaistuissa Nobody's Dog Sports ry:n karkeloissa Anne Viitasen radat olivat juuri niin arveluttavia monipuolisia kuin olin osannut pelätäkin odottaakin, mutta vaikka taapersin jokaiseen starttiin hitusen hämmentyneenä, suoritukset olivat yllättävänkin napakoita. Välteltyämme vakaalla yhteistyöllä A-radan ansat ja muut miinat tulin epähuomiossa hengittäneeksi, jolloin Olga näppäränä nahkakuulana nappasi kolmanneksi viimeisen hypyn väärinpäin - rintamasuuntani tuskin saattoi edesauttaa puuhapehvan pikavalintaa. Pffft.

Vaikka B-radalla ehdimme leikkiä kuurupiiloakin kadotettuani kiihkeän kilpakuulan kartalta, tuotti tupeksinta taistelu tulokseksi onnekkaan nollan sijoituksella 2/18. Seisoskelustamme huolimatta ero voittajaan oli vain 2,99 sekuntia, joten jossittelu ei luonnollisesti juurikaan lisää kierrettä itsesyytöksiini. Mainio miniotus kaipaa kiireesti kelvollisempaa kartturia!

Mielenkiintoisen seitsemällä (7) tuubilla tuunatun hypäriputkirallin alussa erehdyin luottamaan siihen, että Olga ensimmäisestä tunnelista tulostauduttuaan suuntaisi suorinta tietä luokseni kulkematta yhden ylimääräisen hypyn kautta, mitä ei sitten varsinaisesti tapahtunut. Loppupätkä oli tietysti täydellisen täsmällistä toimintaa, joskin vieteriotus näytti ennen kolmanteen peräkkäiseen putkeen sukeltamistaan tuumivan, mahdoinko olla tolkuissani tosissani.

Hupaisa hilluhiirialikiito on siis siirtynyt siihen vaiheeseen, että koira on oppinut irtoamaan ja työskentelemään itsenäisemmin, mutta ohjaaja osaa vasta auttavasti hyödyntää kyseisen ominaisuuden tarjoamia etuja, vaan ei tunaruuksissaan tunnista sen aiheuttamia vaaroja. Nyt on selvästi olemassa sellainen uhka, että minun täytyy kohtalaisen kiireesti kehittää kartanlukutaitojani, mikäli haluan pysyä kiitokuulan kimppakyydissä. Kuulostaa tavattoman työläältä!

12.1.2016

HSKH:n kilpailut 6.1.2016 - Pitäydy suunnitelmassa!

Uusi kisavuosi korkattiin heti loppiaisena HSKH:n hipoissa Ojangossa. Päivän ponnistelut aloittanut Jari Suomalaisen tuomaroima C-rata näytti teoriassa tältä:


Selvisimme sipaisusta periaatteessa perusvarmalla perustekemisellä, joskin sain taas muhevan muistutuksen siitä, ettei ohjaussuunnitelmaansa kannattaisi käpälöidä juuri ennen starttia: olin ajatellut kiertää sekä A:n että hypyn 15 oikealta puolelta ja lähettää Olgan sen jälkeen takaakiertoon, mutta heikkona hetkenä päätinkin pysyä vasemmalla ja yrittää valssia väliin 15-16 vain huomatakseni, että en ehdi, en kertakaikkiaan ehdi. Hituroinnistani hämmentynyt hilluhiiri jäi onneksi kyselemään suositeltuja suuntimia, joten sain sen tökerösti törkättyä kuudentoista yli, mutta sössimiseen suttaantui sekunteja.

Käytännön toteutus puolestaan näytti siis tältä:

Tulos 0/-4,00 sijoituksella 9/44. Kiitos Marjolle kuvaamisesta!


Kari Jalosen ideoimalla B-hypärillä hylkäännyimme heti nelosputken väärään päähän, mutta muuten kyseinen kirmalointi oli kokonaisuutena kiitettävä, ja olin kovin kiehtoutunut kepeille puristetun pakkovalssin pätevyydestä. C-radalla arvoin pohdin hypyn 9 optimaalista ohjausta ja päätin valita kahdesta pahasta paremman, kun asia olisi akuutisti ajankohtainen, mutta lopulta esteelle saavuttuamme Olga ehti ohjeistusta odotellessaan ponnahtaa meno-paluuna riman yli. Tämäkin hyljätty suoritus oli kuitenkin minusta mainio, tosin kartanlukuvastaavan on nyt syytä pitää perusteellinen palaveri peilissään poseeraavan pellen kanssa.

5.1.2016

Loppuvuoden kilpatiivistelmä

Vuoden 2015 viimeiset kisakoettelemuksetkokemukset ovat tyystin jääneet julkistamatta, joten kokoan ne nyt samaan sumppuun. Tänä vuonna yritän panostaa ratkaisevasti reaaliaikaisempaan raportointiin.


Lägin kilpailut 8.11.2015

Kotikisailu ei alkanut erityisen lupaavasti, kun Olga kompuroi päivän ensimmäisen radan ensimmäiseen rimaan ottaen perusteellisesti turpatuntumaa kivituhkapohjaan. Pikatarkastuksen perusteella koira vaikutti hiekkaista naamaa lukuun ottamatta olevan kunnossa, joten jatkoimme matkaa, jotta kummallekaan ei jäisi tapahtuneesta suurenmoista traumaa. Vaikka kyntöpuuhistaan kevyesti kavahtunut käkätin eteni tavanomaista varovaisemmin, selvisimme Kari Jalosen hypäristä muuten virheittä, mutta tulos oli pallopään puhdistustoimenpiteiden takia hylätty.

B-radalla pystyimme jälleen perusvarmaan tekemiseen, joskin puuhakuula pujotteli juuri pöyhityllä pohjalla hämmentävän hitaasti, mitä ihmetellessäni olin ohjastaa sen seuraavan hypyn ohi. Tämän hetkellisen harhailun hinta saattoi olla vain serti: epelini sijoitus oli lopulta 3/25 tuloksella 0/-4,89 ja vaivaisella 0,42 sekunnin erolla toiseksi tulleeseen koirakkoon. Hmpfkelettos.

Heti C-radan alussa sain todeta, että koiraa olisi keskimäärin helpompi ohjata, jos sattuisi olemaan selvillä sen sijainnista: onnistuin kadottamaan kilpakuulan selkäni taakse, mutta suuretsintöjen jälkeen se löytyi ja sukelsi seuraavaan putkeen saamatta seikkailuistaan kieltovirhettä. Tästäkin kalastelupelastelusta onnistuimme vääntämään taistelutuloksen 0/-0,31 sijoituksella 5/21.

Pitkällä matematiikalla laskelmoituna ketterä kieputtimeni keräili kahdessa kuukaudessa eräisiin SM-karkeloihin tarvittavat tulokset korkojen kera - kirjoittaessani juhannuksena luokkanousun jälkeen "--ehkäpä joudun ennen joulua selvittämään, mitä niiden kuuluisien arvokisanollien kerääminen käytännössä tarkoittaa." en varsinaisesti tarkoittanut tätä. Ihan jees.


Hukka-Putki ry:n kilpailut 14.-15.11.2015

Kuopioon suuntautunut ristiretki alkoi vaihteeksi hieman realistisemmin, kun Markku Kaukisen A-radalla esitimme kattavan virhepotpurin ennen hylkäytymistä: kireän kisavireinen kääkkä yritti yllättäen lintsata viimeisen keppivälin ja kieltäytyi kohteliaasti ylittämästä muuria, minkä lisäksi keinu oli sille lähes ylivoimaisen jännittävä. Helekutin hyvältä tuntuneella B-radalla raivokuulalle tuomittiin vitonen sekä puomilta että A:lta, ja varsinkaan ensiksi mainitusta en saata olla samaa mieltä. Tuloksista huolimatta päivästä jäi positiivinen pössis, sillä selvisimme kaikista kiperistä kohdista kiitettävästi, ja nössöhkö kartturiosasto rohkaistui pakon edessä laajentamaan ohjausrepertuaariaan onnistuneesti.

Sunnuntaina Minna Räsäsen ensimmäinen rata kosahti osaltamme putki-puomi-erotteluun, minkä jälkeen kaunistimme tilastoja tyylikkäällä tuplanollalla, vaikkakin vaatimattomilla sijoituksilla 9/29 ja 9/24. Viikonlopun rautaisin riemun aihe oli kuitenkin se, että huomasin Olganaattorin alkaneen lukita esteitä uudenlaisella varmuudella - ei huano! Vaan enpä olisi ikinäkoskaanmilloinkaan lähtenyt Kuopioon asti näyttelyyn, mutta tuollainen kevyt kisamatka tuntui kerrassaan oivalta idealta. Lyhyt loma suljetulla osastolla ei ehkä olisi pahitteeksi.


KAT:n kilpailut 20.12.2015

Joulun alla kävimme tarpeettoman pitkäksi venähtäneen luovan kisatauon jälkeen Ojangossa koeajamassa Janne Karstusen kiemurat. Ensimmäisellä rutistuksella väänsimme nollan sijoituksella 5/42 - 1,07 sekuntia sukkelampi sutaisu olisi palkittu sertillä - ja B-radalla kaksi rimaa roiskahti rumasti ja puomin kontakti saattoi oikeasti olla vitosen arvoinen viritys, mutta muuten suoritus oli kelpo. Perusteellisen suoraviivaisella hypärillä kartturia alkoi laiskottaa ratkaisevalla hetkellä, joten kiljukuula keksi napata yhden hypyn väärältä puolelta, mutta olin erityisen ilahtunut sen etenemisestä loppusuoralla, vaikka ohjausosapuoli oli messevästi myöhässä jonkin verran jäljessä.

B- ja C-erät tallentuivat myös videolle - kiitos Tiinalle kuvaamisesta!




TamSK:n kilpailut 29.12.2015

Vuoden viimeisenä virstanpylväänä tutustuimme TamSK:n uuteen halliin tiistain iltakarkeloissa, joissa ensimmäiseksi kipaistulla Minna Räsäsen hypärillä kireä kilpakuula livahti lapasesta tehden omavalintaista rataa turhia kyselemättä. Arvon agieläin on totisesti alkanut irrota! Huikea kisasyksy päätettiin kuitenkin Petteri Kermisen radalla jääääätävään nollavetoon, joka oli kokonaisuutena yksi parhaista suorituksistamme ja riitti kovassa seurassa sijoitukseen 6/36. Voihan vieteriotus!

Vain kympin takaakierto olisi voinut olla räväkämpi
(tai Joku olisi voinut ohjata sen tehokkaammin).