A-radalla olin päättänyt ehtiä valssaamaan puomin jälkeen, joten nakattuani nahkakuulan hypylle 11 lähdin suoriutumaan kohti optimaalista ohjauspistettä, jolloin perääni porhaltanut puuhaotus pudotti riman 12. Tämä jäi hieman väkinäisen vääntämisen ainoaksi viralliseksi virhemerkinnäksi, mikä tulosten tultua
En kommentoi. Mutta valssaamaan ehdin, ja sehän on tärkeintä.
B-radalla rohkaistuin roiskaisemaan räpättimen pujottelupuuhiin poispäinkäännöksellä, jolla järjestin itseni kätevästi keppien vasemmalle puolelle. Tämä työtaistelu torppaantui hypylle 19, jonka taakse en tilapäisesti torkahtaneena tuupannut tättähäärää tosissani, joten se ehti valita väärän ponnistuspuolen. Ähpuhhöhpah.
Päivän päätteeksi hilpaistun hitusen helpomman oloisen hypärin alkusuoralla valmistettiin hyytynyttä ohjaajaa talon tapaan, mutta onnekseni Olgakaan ei tuutannut täysiiiii. Keppien lopussa päristimeni pujottelurytmi posahti, mikä on sille erinomaisen epätyypillistä, ja koska en katsonut tarpeelliseksi korjata kämmiä, tämäkin veltto veto päättyi hylkäykseen. Kokonaisuutena olimme jälleen kotikenttäesiintymisen kunniaksi rimanalitusvireessä - Olgan epävarmuus ja hienoinen tahmeus saattaa sentään selittyä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti