28.8.2015

Häiriöissä haudutettu hupipuupi

Kun pieni pallopää alkaa kekkuloida kisatilanteissa, sille tarjoillaan sakinhivutusta tehotreeniä talon tapaan: starttisuhmurointia ja rimaroiskutusta on alettu häivyttää intensiivisillä häiriö- ja fokusharjoitteilla.

Koska kyseisiä ongelmia ei ole esiintynyt tavistreeneissä, talkoisiin tarvittiin riittävän reipashenkinen avustaja (kohteliaisuussyistä en mainitse Soilan nimeä), joka ei epäröinyt asettaa omaa mielenterveyttään kyseenalaiseksi käyttää kekseliäitä keinoja virittääkseen vieteriotuksen ylikierroksille, jolloin se alkoi varastaa kuin Juhantalo. Kun saatiin tuotettua toivottu tuhmuus, sitä voitiin alkaa korjata: lyhyesti todettakoon Olgan omaksuneen varsin vikkelästi, että vaikka starttipillillä vislattaisiin Porilaisten marssia, nenän edessä hypittäisiin heittelemässä namipussia tai vierestä spurtattaisiin kiljuen, on puuhapuupin parasta pysyä paikallaan, koska vain ja ainoastaan siitä saa palkkaaherkkuanannaa.

Neiti von Nahka-Gugelströmin ilmeet ovat kieltämättä olleet näkemisen arvoisia.

Ympärillään seikkailleeseen sirkukseen siedättynyt starttikuula malttoi harjoittelun edetessä odottaa lähtölupaa moitteettomasti, mutta ensimmäinen rima otti silti säännöllisen epäsäännöllisesti osumaa, minkä aiheuttajaksi osoittautui varastamisen sijaan vireeseen nähden kääntäen verrannollinen keskittymiskyky, kuten etukäteen epäilinkin. Jokaisesta pudotuksesta korkeutta nostettiin pykälän verran, mikä pakotti Olgan panostamaan ponnistuspuuhiin, ja lopulta 40-senttiset esteet ylittyivät esimerkillisesti ja itse asiassa myös erittäin hyvällä tekniikalla.

Sunnuntaina aloitetun tehorääkintreenin tuloksia piti päästä heti perjantaina testaamaan Lägin epiksissä. Lähtöselvityksen lisäksi halusin myös nähdä, miten tarkkailuluokkalainen vastaisi vaatimuksiini täsmällisistä pysäytyskontakteista, sillä treenatessa se osaa hienovaraisten huomautusten perusteella oikaista toimintaansa kiitettävästi. Mölliradalla oli kaikki kyseisessä eläinkokeessa tarvitut elementit:




Ensimmäisellä kierroksella kiihkeä kääkkä ponkaisi baanalle, kun avasin suuni, mutta uusinnassa se lähti nytkimisestään huolimatta liikenteeseen luvallisesti. Kummallinen kielto ekalla putkella ja yksi matkan varrella lentänyt rima olivat tässä testipatterissa sivuseikkoja: starttien asiallisuus oli kannustavaa, ja kontakteilla Olga reagoi ilahduttavasti läpijuoksuista saamaansa rakentavaan palautteeseen. Tällaiselle minikiitäjälle 2-on-2-off ei luonnollisestikaan ole ajankäytöllisesti kannattavin ratkaisu, mutta toistaiseksi pitäydymme siinä, koska jumppakuulan juoksarit lipsahtavat helposti loikkareiksi.

Jatkakaamme harjoituksia.

13.8.2015

Lägin kilpailut 2.8.2015 - Hormonihuurulasta kisamoodiin

Edellisen viikonlopun kyntöpuuhien kisakoettelemusten jälkeen en lähtenyt järin optimistisena Lägin kilpailuihin, eikä fiilistäni varsinaisesti piristänyt se, että toukokuisissa kotikarkeloissa oma ohjaukseni oli luokatonta rävellystä hieman hutalehtivaa. Tältä pohjalta mahtipontisena tavoitteenani oli saada Olga suorittamaan edes puolet esteistä, ja villeimmissä unelmissani tohdin toivoa yhdeltä radalta vallan tulosta.

Petteri Kermisen C-hyppyrata
Ensimmäisenä kirmaillun Petteri Kermisen C-hypärin lähdössä miniepelini pysyi kutakuinkin kiitettävästi, minkä toivoin olevan merkki siitä, ettei yleisöä ehkä sittenkään enää viihdytettäisi holtittomalla hutikaahailulla. Kuutosputkeen hihkuen hävinnyt kilpakuula tuntuikin olevan mukavasti mukana ohjauksessa, joten uskalsin muuttaa kasihypylle suunnittelemani varmisteluvalssin persjätöksi, minkä jälkeen matka jatkui juoheasti kohti seuraavaa putkea. Olgan etenemisinnosta huojentuneena unohdin lähettää sen pujottelemaan, ja kiireinen käkätin kipaisi harmillisesti toiseen keppiväliin, mutta vauhtiin päästyään siksakkasi hyvin. Olin kunnianhimoisesti kaavaillut tekeväni hypyn 16 jälkeen valssin ja veivaavani vieteripehvan pakkovalssilla viimeiseen putkeen, mutta koska piristävän pikamatkasuoran jälkeen ajatus ei enää tuntunut mahdolliselta kovin houkuttelevalta, vaihdoin poikkitaiteelliset pyörähdykset tavallisiin takaaleikkauksiin, jotka nielivät vauhdin, mutta toimivat muuten ookoosti. Maalissa tassua paiskasivat iloinen koira ja mahdollisesti vielä iloisempi ohjaaja: tuloksena 5/-1,30. Kulkihan se!

Pyrin Olgan kanssa välttämään sellaisia ohjauskuvioita, joissa oma liikkeeni lopahtaa, mutta Arto Laitisen B-radan alussa tekemäni taaksetyöntö-niisto-persjättö-ilmaveivi tuntui kohtuullisen sujuvalta. A:n alastulokontakti sen sijaan oli ruma roiskaisu - tällaiseen sikapossuiluun minun varmasti kannattaisi pontevasti puuttua, mutta ohuesti kilpailuhenkisenä en kykene ottamaan vapaaehtoista hylkyä, mitä arvatenkin joudun vielä jossain vaiheessa karvaasti katumaan. Ulvahtaen pujottelemaan painellutta puuhapuupia ei häirinnyt keppien jälkeen tekemäni helpohko persjättö, mutta puomilla(kaan) kanttini ei kestänyt vaatia Olgalta täsmällistä työskentelyä, vaan vapautin sen liian aikaisin. Eivaanvoipystyä, kele.

Puomin jälkeiselle hypylle keksin jostain käsittämättömästä syystä yrittää takaaleikkausta, josta käkätin kohteliaasti kieltäytyi. Keinun harjoittelu on jäänyt viime aikoina luvattoman vähäiseksi, mikä on alkanut aiheuttaa ongelmia kisatilanteissa: nytkin Olga loikkasi pois laudalta, mutta kiikkui uusintakierroksella hyvin, ja loppumatkan kruisailimme tyylipuhtaasti. Tuplatunaroinnin tulokseksi kirjattiin 10/4,03.

A-radalla startissa huomaamattani perseillyt pöhelö roiskaisi (taaaaasrgh!) päin ensimmäistä rimaa, teki hieman kelvollisemman A:n, kepitteli kiitettävästi, jarrutti puomilla lähestulkoon oikeaan kohtaan ja suoritti keinun valvovan mulkoiluni alla kikkailematta, mistä tuloksena turhauttava 5/-2,16. Vaikka Olga ei näilläkään kisaradoilla esittänyt aivan parasta osaamistaan, kokonaisuus tuntui pellekoulun päättötyön sijaan asialliselta agilitylta, ja huolellisemmalla ohjauksella nollatkin olisivat olleet täysin mahdollisia. Hieno hupipupetti!

Elävää kuvaa edesottamuksistamme:



Positiivista:
  • tekemisen meininki: hormonihörhö on poistunut keskuudestamme
  • kepit: ensimmäisen radan sisäänmenomokasta huolimatta Olga pujotteli pätevästi ja kesti kisavireessäkin persjätöt keppien jälkeen

Perusparannuskohteet:
  • startit: häijystä hiipimisestä on päästävä eroon
  • ensimmäisen riman kirous: ratkaisuehdotuksia otetaan vastaan!
  • kontaktit: rumat A:t, semirumat puomit ja epävarmat keinut