Lägin kilpailut 2.8.2015 - Hormonihuurulasta kisamoodiin

Edellisen viikonlopun kyntöpuuhien kisakoettelemusten jälkeen en lähtenyt järin optimistisena Lägin kilpailuihin, eikä fiilistäni varsinaisesti piristänyt se, että toukokuisissa kotikarkeloissa oma ohjaukseni oli luokatonta rävellystä hieman hutalehtivaa. Tältä pohjalta mahtipontisena tavoitteenani oli saada Olga suorittamaan edes puolet esteistä, ja villeimmissä unelmissani tohdin toivoa yhdeltä radalta vallan tulosta.

Petteri Kermisen C-hyppyrata

Ensimmäisenä kirmaillun Petteri Kermisen C-hypärin lähdössä miniepelini pysyi kutakuinkin kiitettävästi, minkä toivoin olevan merkki siitä, ettei yleisöä ehkä sittenkään enää viihdytettäisi holtittomalla hutikaahailulla. Kuutosputkeen hihkuen hävinnyt kilpakuula tuntuikin olevan mukavasti mukana ohjauksessa, joten uskalsin muuttaa kasihypylle suunnittelemani varmisteluvalssin persjätöksi, minkä jälkeen matka jatkui juoheasti kohti seuraavaa putkea. Olgan etenemisinnosta huojentuneena unohdin lähettää sen pujottelemaan, ja kiireinen käkätin kipaisi harmillisesti toiseen keppiväliin, mutta vauhtiin päästyään siksakkasi hyvin. Olin kunnianhimoisesti kaavaillut tekeväni hypyn 16 jälkeen valssin ja veivaavani vieteripehvan pakkovalssilla viimeiseen putkeen, mutta koska piristävän pikamatkasuoran jälkeen ajatus ei enää tuntunut mahdolliselta kovin houkuttelevalta, vaihdoin poikkitaiteelliset pyörähdykset tavallisiin takaaleikkauksiin, jotka nielivät vauhdin, mutta toimivat muuten ookoosti. Maalissa tassua paiskasivat iloinen koira ja mahdollisesti vielä iloisempi ohjaaja: tuloksena 5/-1,30. Kulkihan se!

Pyrin Olgan kanssa välttämään sellaisia ohjauskuvioita, joissa oma liikkeeni lopahtaa, mutta Arto Laitisen B-radan alussa tekemäni taaksetyöntö-niisto-persjättö-ilmaveivi tuntui kohtuullisen sujuvalta. A:n alastulokontakti sen sijaan oli ruma roiskaisu - tällaiseen sikapossuiluun minun varmasti kannattaisi pontevasti puuttua, mutta ohuesti kilpailuhenkisenä en kykene ottamaan vapaaehtoista hylkyä, mitä arvatenkin joudun vielä jossain vaiheessa karvaasti katumaan. Ulvahtaen pujottelemaan painellutta puuhapuupia ei häirinnyt keppien jälkeen tekemäni helpohko persjättö, mutta puomilla(kaan) kanttini ei kestänyt vaatia Olgalta täsmällistä työskentelyä, vaan vapautin sen liian aikaisin. Eivaanvoipystyä, kele.

Puomin jälkeiselle hypylle keksin jostain käsittämättömästä syystä yrittää takaaleikkausta, josta käkätin kohteliaasti kieltäytyi. Keinun harjoittelu on jäänyt viime aikoina luvattoman vähäiseksi, mikä on alkanut aiheuttaa ongelmia kisatilanteissa: nytkin Olga loikkasi pois laudalta, mutta kiikkui uusintakierroksella hyvin, ja loppumatkan kruisailimme tyylipuhtaasti. Tuplatunaroinnin tulokseksi kirjattiin 10/4,03.

A-radalla startissa huomaamattani perseillyt pöhelö roiskaisi (taaaaasrgh!) päin ensimmäistä rimaa, teki hieman kelvollisemman A:n, kepitteli kiitettävästi, jarrutti puomilla lähestulkoon oikeaan kohtaan ja suoritti keinun valvovan mulkoiluni alla kikkailematta, mistä tuloksena turhauttava 5/-2,16. Vaikka Olga ei näilläkään kisaradoilla esittänyt aivan parasta osaamistaan, kokonaisuus tuntui pellekoulun päättötyön sijaan asialliselta agilitylta, ja huolellisemmalla ohjauksella nollatkin olisivat olleet täysin mahdollisia. Hieno hupipupetti!

Elävää kuvaa edesottamuksistamme:

Positiivista:

• tekemisen meininki: hormonihörhö on poistunut keskuudestamme
• kepit: ensimmäisen radan sisäänmenomokasta huolimatta Olga pujotteli pätevästi ja kesti kisavireessäkin persjätöt keppien jälkeen

Perusparannuskohteet:

• startit: häijystä hiipimisestä on päästävä eroon
• ensimmäisen riman kirous: ratkaisuehdotuksia otetaan vastaan!
• kontaktit: rumat A:t, semirumat puomit ja epävarmat keinut