27.9.2014

Lauantaileikkejä

Kävimme tänään(kin) hieman hommailemassa hallilla: Olgan alun perin pienten koirien mestauslaitteeksi epäilemä keinu on häntäindikaattorin perusteella jo aika kiva kapine. Myös neidin tähtäystarkkuus renkaalla on parantunut kiitettävästi.


Kepittelyäkin olisi kannattanut kuvata, mutta hetkellisessä mielenhäiriössä keksin pakata kameran pois ennen kyseistä aktiviteettia. Ensi kerralla sitten.

24.9.2014

Sisko ja sen veli

Mildstream Feeling-pentue on täyttämäisillään 18 kuukautta, minkä kunniaksi vastahakoiset sisarukset ahdettiin yhteiskuvaan:


Olga & Väinö

Olga poseerasi itsekseenkin poikkeuksellisen asiallisesti:


Viikon iloinen agiuutinen - hah, luulittekos välttyvänne aiheelta! -  on se, että Olga on vihdoin alkanut asettaa puuhapeppunsa sille kannalle, että keinu on oikeastaan aika lysti este. Sitä on tähän mennessä hieman jännitetty, eikä asiaa auttanut lainkaan se, että opittuaan kiikun toimintamekanismin touhukas nahkis opetteli omatoimisesti myös lentokeinun, mutta maanantaina neiti esitteli minulle usean toiston verran tismalleen oikeaoppisen suorituksen. Ou jee!

22.9.2014

Kisakuulaprojektin etappi 3/5

Kiihkeä kisakuulaprojekti käynnistyi elokuun lopussa Jenna Caloanderin Lägin hallissa pyörittämällä treenisessiolla. Tuolloin hän ennusti Olgalle mainiota agitulevaisuutta, kehui erityisesti juniorin radanlukutaitoa (!?!), tiukkoja käännöksiä sekä silmien hullunkiiltoa reipasta asennetta ja lisäksi epäili minulle tulevan vielä kiire pysyä menossa mukana. Minun suoritustani kuvasi parhaiten hänen kommenttinsa: "Musta on niin hauskaa, kun sä olet niin myöhässä." Kerrassaan hilpeää, mutta valitettavan totta.

Tältä pohjalta oli torstaina kutkuttavan jännittävää pinkaista tämän Jennan radan kimppuun:


Ou. Mai. Gaad.

Aluksi jumppatuokiomme kompasteli Olgan sairaalloiseen ahneuteen pohjattomaan ruokahaluun, kun pehmeään kivituhkapohjaan pudonneet ja peittyneet namipalat häiritsivät pahasti nahkiksen keskittymiskykyä - vaikka esteralli on sen mielestä hurjan hauskaa, mikään ei vedä vertoja ruoalle, joten neiti kiskaisi täydestä vauhdista lukkojarrutuksen aina vainuttuaan kahden metrin säteellä hiekan seasta mitä tahansa mahdollisesti syötäväksi kelpaavaa. Onneksi ahne pallopää on verrattain helppo huijattava motivoitava: sen fokus pysyi ratkaisevasti paremmin päivän agendassa, kun pidin ohjatessa kädessäni kuivahtaneita Froliceja omia superherkkuja. Tulimme lopulta siihen tulokseen, että kilpailuihin valmistautuessani minun on sipaistava ranteisiini Eau de Evästä.

Älkää siis ihmetelkö, jos kotikisoissa tuoksahdan rapsakasti pekonilta.

Kun imurointiongelmaan oli keksitty hätäratkaisu, alkoi totinen tuuttaus: Olga oli yhtäkkiä varsin kireässä vireessä ja kommentoi ohjaustyyliäni jo toisella esteellä. Hauskan tuplaputkipyörityksen jälkeen kiihtyvällä nopeudella eteenpäin sinkoutunut vauhtikuula taittoi rivakasta lähestymisestään huolimatta hieeenosti kepeille, ja pikamatkalla hypylle 8 ehdin täpärästi tyrkätä koiran takaakiertoon, mutta esteellä 9 parkkeerasin itseni tukkimaan putken suun kadotin sen hetkeksi selkäni taakse, mikä rikkoi hyvän rytmin.

Kaahaaminen ysiltä A:lle oli ihan perussettiä - kääkällä sokka irti ja ohjaajalla kiire sijoittaa tossua toisen eteen - mutta valssini hypyn 13 jälkeen oli sen verran huono idea tiukasti ajoitettu, että onnistuin jälleen asemoimaan itseni asiaankuuluvasti suoraan koiran linjalle. Seuraava taaksetyöntö tökki, kun epätoivoisestimääräisesti huitoessani jalkani unohtuivat paikoilleen, joten sain opetella ohjaamaan kyseisen kohdan ilman käsiä, mikä oli vähintäänkin mielenkiintoinen operaatio. Yleiseen kädettömyyteeni tottunut Olgakin näytti kummastelevan ponnisteluani.

Loppukieputtelun vaatimat taaksetyönnöt ja välistävedot olen opettanut Olgalle kutakuinkin ensimmäisinä kikkailuina, ja vaikka emme ole moisia hetkeen harjoitelleetkaan, niiden veivaaminen oli helpohkoa ja tekniikkakin kuulemma kelpo. Olen siis osannut tehdä jotakin oikein!

Kiitos Jennalle kannustuksesta ja innostuksesta - palaamme perusasioiden äärelle jälleen parin viikon kuluttua!

14.9.2014

Kisakuulaprojektin etappi 2/5

Kun kesällä bongasin Facebookin ihmemaasta ilmoituksen Min Pin Team ry:n järjestämästä Sanna ja Harri Kataisen agilitykoulutuksesta, olin heti änkemässä Olgan kanssa mukaan: halusin koeajaa käkättimeni Vuokkoset Areenalla, jolla oletettavasti ensi talvenakin jokusen kerran kilpailemme, ja lisäksi ensisijaisesti kääpiöpinsereille suunnatussa sessiossa toivoin pääseväni vertailemaan rotutovereiden suorituksia radalla. Kääkkiä oli kuitenkin ilmoittautunut mukaan leikkiin valitettavan vähän, joten Harrin iltapäivän viiden koiran ryhmässä niitä oli vain kaksi ja Sannalla yksi enemmän.

Ojangossa meitä odotti eilen tällainen kiitorata, joka ensinäkemältä aiheutti spontaanin paniikkinaurukohtauksen vaikutti hieman hapokkaalta vasta kisavalmiuteen viritettävälle nuorelle koiralle ja sen umpitumpelolle ohjaajalle:


Vapaasti ulkomuistista tuherrettu ratapiirros.

Päivän teemana oli ohjaajan sijoittuminen oikeaan paikkaan oikeaan aikaan oikeassa asennossa ja oikealla nopeudella. Metka rata keskittyi näpertelyn sijaan vauhtiin ja vaati inhoamiani persjättöjä ja jännittäviä päällejuoksuja, eikä kumpikaan edellä mainituista ohjausmanöövereistä ole Olgalle vielä turhan tuttu. Tulta päin siis.

Ensimmäisellä yrittämällä sekosin askeleissani vasta selviydyttyämme tykitettyämme esteelle 14, jolloin minua alkoi holtittomasti riemastuttaa se, että Olga oli takaaleikkautunut tyylipuhtaasti hypylle 10 ja että olin onnistunut välissä 12-13 taiteilemaan japanilaisen ohjauksen, jollaista en ollut aikaisemmin nähnyt edes elokuvissa enkä uskonut koirani vielä olevan sen tason grafologi, että se osaisi lukea epämääräistä huitomistani. Ilmeisesti ainakin ohjaajan näkövinkkelistä urheiluhenkinen etenemisnäyte oli kohtalaisen onnistunut, kun kouluttajamme kertoi menneensä kananlihalle aloittelijoiden esityksestä.

Matka jatkui: ennen putkea 17 jouduin veivaamaan persjätön, jollaista en ikinäkoskaanmilloinkaan vapaaehtoisesti tee, enkä siksi varsinaisesti ole mokomaa Olgalle opettanut, joten onnistumisen odotusarvo ei ollut kovin korkeassa kurssissa, mikä ei kuitenkaan touhusta tohkeentunutta nahkakuulaa häirinnyt, vaan se kirmasi putkeen kuin Katainen Brysseliin. Esteille 18 ja 20 piti kikkailla koko silmä-käsi-jalka -koordinaatiokapasiteettini vaatineet päällejuoksu-persjättö -setit, joita olimme onneksi kesällä sentään pari kertaa harjoitelleet. Joutuessani kiirehtimään pois koirani tieltä ohjaukseni hajosi toivotaan, toivotaan -tyyliseksi roiskimiseksi, mutta Olga suoritti kiemurat tarkempia ohjeita kyselemättä.

Ilmeisesti Saga ja Magnus ovat ystävällisesti kertoneet kämppikselleen, ettei minun epätoivoiseen räpiköintiini kannata kiinnittää liikaa huomiota.

Tauon jälkeen paneuduimme intensiivisiin keppitreeneihin, joiden totutusta poikenneet metodit osoittautuivat varsin tehokkaiksi, ja Olga pujotteli lopulta itsenäisemmin kuin koskaan aikaisemmin hallissa. Viimeisenä rupeamana konttasimme kipaisimme vielä radan esteelle 23 asti, ja vaikka sekä kääpiön että sen ohjaajan ote alkoi jo hieman herpaantua, kinkkisimmistä kohdista suoriuduimme jälleen puhtaasti ja hilpeä harrastustoverini intoutui ensimmäisen kerran vauhdista hurmaantuneena jopa räpättämään minulle juostessaan.

Seurattuani iltapäivän aikana hieman myös muiden kääkkien edesottamuksia rohkenen väittää, että neiti Naurunaiheella on rotuisekseen noteerattavan nopea ja mainiosti motivoitunut. Tiivistettynä: wau!

11.9.2014

Käkättimen kesäkuulumiset

Kesäisten rientojen muututtua muistoiksi huomasin, etten ole ikuisuuteen hetkeen muistanut retostella neiti von Nahka-Gugelströmin kuulumisia. Epäilen, ettei kvartaaleittain päivitettävä blogi varsinaisesti ole nykyajan somesirkuksessa hittituote, joten yritän jälleen kerran kehittää itselleni selkärangan ja näperrellä näppäimistön kimpussa hieman useammin. Aiheista ei ainakaan pitäisi olla pulaa.

Tässä ensiavuksi kääkän kesä kuvin ja videoin.

Alkukesästä Olga teki kasvattajansa kanssa kaksi täsmäiskua Baltiaan: toukokuussa neiti hurmasi venäläiset Lessi Tchistiakovan ja Kirill Barbosovin Latviassa ja kesäkuussa se nappasi junnusertit norjalaisilta Wenche Eikesethilta ja Antonio Di Lorenzolta Liettuassa, minkä jälkeen näyttelykuulaa on tituleerattu LT & LV JMVA:ksi.


ROP-juniori, Laura ja tuomarisetä Di Lorenzo

Käkättimen keskeisin kesäteema on kuitenkin ollut agility, ja heinäkuun alussa kepittely näytti tältä:



Suosittelen kiinnittämään huomiota erityisesti keppikuulan häntään, joka indikoi oivallisesti otuksen mielipidettä tästä touhusta.

Heinäkuussa vietimme vuosittaista palkallista löhöilykautta, joten tässä yleisön pyynnöstä innokkaan auringonpalvojan lomavarvaskuva:


Yksittäisten este- ja ohjauskuvioharjoitusten lisäksi muistin rohkenin lopulta kokeilla Olgan kanssa myös helppoa radantynkää. Minulle saattaa tulla vielä kiire pysyä agikuulan kyydissä mukana:


Ensimmäisten ratatreeniensä jälkeen Olgan piti tietenkin (!) päästä kilpailemaan... Lägin epiksissä heinäkuun puolivälissä sekä koiraa että kartturia jännitti niin, että jälkimmäinen kohelsi ohjauksessaan, mihin ensiksi mainittu vastasi ottamalla ekalta putkelta kiellon, mutta uusintakierros menikin sitten jo kirjaimellisesti putkeen. Kisakuula on aika verraton epeli!


Jumalaisen helteisenä kesänä jopa lämpöhakuisesta nahkaohjuksesta kehittyi vesiohjus, joka polskutteli elämäntyylilleen uskollisesti hurrrjaa vauhtia ja häntä heiluen:


Tokihan Olga on touhunnut muitakin olgamaisia juttuja, joita verenpaineeni ei ole sallinut ikuistaa kuvatallenteiksi. Erään elokuisen näyttelyreissun ajaksi kotiin julmasti Sagan kanssa hyljätty puuhakuula oli viettänyt siivouspäivää: palatessani sen oma peti ja kylppärin matto oli tomutettu huolellisesti ja lattiakaivon päälle kertyneet karvat oli nypitty odottamaan imurointia. Vihjeestä viisastuneena päätin seuraavana päivänä valmistaa ylikypsää kääkkää Lehtomäen tapaan:

klo 8.15 herätys, ruokailu ja ulkoilu
klo 8.45-10.20 vapaamuotoista puuhastelua lelujen parissa
klo 10.40-11.30 agilityaiheisia harjoituksia Lempolan kentällä
klo 11.40-13.30 aktiivista agikisaturismia Lägin hallissa
klo 14.05-15.00 vapaata, mutta pakollista seurustelua päiväkahvien merkeissä
klo 15.05-15.45 lenkkeilyä sisältäen kiihdytyskilpailut Sagan kanssa
klo 16.00 ruokailu
klo 16.01 ylikypsä kääkkä on valmista nautittavaksi hyvän punaviinin kera
klo 19.42 huomaan arvioineeni kypsennysajan alakanttiin, joten jälkkäriksi tarjoillaan iltariekkua Olgan tapaa

Lisäksi wc-paperi on lähes vuoden tauon jälkeen alkanut taas purkautua itsestään rullalta. Asiasta kuultuna syytetty pahiskuula kiistää tietävänsä asiasta mitään.

Tällä hetkellä meillä on käynnissä suhteellisuudentajuton kunnianhimokas Olga kisakuntoon -projekti. Vaikka olen empiiristen tutkimusteni perusteella havainnut, että taito on agilityssä vallan yliarvostettua, kun tuurillakin voi saada kerrassaan kiitettäviä tuloksia, olen kuitenkin päättänyt koeluontoisesti panostaa treenaamiseen: ahkeran omatoimikikkailun lisäksi hupsu harrastuskuula tutustuu lajin salaisuuksiin neljä kertaa Jenna Caloanderin opastuksella ja kerran Harri Kataisen valvonnassa. Debyyttikisatavoitekin on jo asetettu, joten toivottavasti tuulen suunta, tähtien asento tahi helvetillinen hormonimyrsky juoksuaika eivät sotke Suuria Suunnitelmia.