Käkättimen kesäkuulumiset

Kesäisten rientojen muututtua muistoiksi huomasin, etten ole ikuisuuteen hetkeen muistanut retostella neiti von Nahka-Gugelströmin kuulumisia. Epäilen, ettei kvartaaleittain päivitettävä blogi varsinaisesti ole nykyajan somesirkuksessa hittituote, joten yritän jälleen kerran kehittää itselleni selkärangan ja näperrellä näppäimistön kimpussa hieman useammin. Aiheista ei ainakaan pitäisi olla pulaa.

Tässä ensiavuksi kääkän kesä kuvin ja videoin.

Alkukesästä Olga teki kasvattajansa kanssa kaksi täsmäiskua Baltiaan: toukokuussa neiti hurmasi venäläiset Lessi Tchistiakovan ja Kirill Barbosovin Latviassa ja kesäkuussa se nappasi junnusertit norjalaisilta Wenche Eikesethilta ja Antonio Di Lorenzolta Liettuassa, minkä jälkeen näyttelykuulaa on tituleerattu LT & LV JMVA:ksi.


ROP-juniori, Laura ja tuomarisetä Di Lorenzo

Käkättimen keskeisin kesäteema on kuitenkin ollut agility, ja heinäkuun alussa kepittely näytti tältä:



Suosittelen kiinnittämään huomiota erityisesti keppikuulan häntään, joka indikoi oivallisesti otuksen mielipidettä tästä touhusta.

Heinäkuussa vietimme vuosittaista palkallista löhöilykautta, joten tässä yleisön pyynnöstä innokkaan auringonpalvojan lomavarvaskuva:

Yksittäisten este- ja ohjauskuvioharjoitusten lisäksi muistin rohkenin lopulta kokeilla Olgan kanssa myös helppoa radantynkää. Minulle saattaa tulla vielä kiire pysyä agikuulan kyydissä mukana:

Ensimmäisten ratatreeniensä jälkeen Olgan piti tietenkin (!) päästä kilpailemaan... Lägin epiksissä heinäkuun puolivälissä sekä koiraa että kartturia jännitti niin, että jälkimmäinen kohelsi ohjauksessaan, mihin ensiksi mainittu vastasi ottamalla ekalta putkelta kiellon, mutta uusintakierros menikin sitten jo kirjaimellisesti putkeen. Kisakuula on aika verraton epeli!

Jumalaisen helteisenä kesänä jopa lämpöhakuisesta nahkaohjuksesta kehittyi vesiohjus, joka polskutteli elämäntyylilleen uskollisesti hurrrjaa vauhtia ja häntä heiluen:

Tokihan Olga on touhunnut muitakin olgamaisia juttuja, joita verenpaineeni ei ole sallinut ikuistaa kuvatallenteiksi. Erään elokuisen näyttelyreissun ajaksi kotiin julmasti Sagan kanssa hyljätty puuhakuula oli viettänyt siivouspäivää: palatessani sen oma peti ja kylppärin matto oli tomutettu huolellisesti ja lattiakaivon päälle kertyneet karvat oli nypitty odottamaan imurointia. Vihjeestä viisastuneena päätin seuraavana päivänä valmistaa ylikypsää kääkkää Lehtomäen tapaan:

klo 8.15 herätys, ruokailu ja ulkoilu
klo 8.45-10.20 vapaamuotoista puuhastelua lelujen parissa
klo 10.40-11.30 agilityaiheisia harjoituksia Lempolan kentällä
klo 11.40-13.30 aktiivista agikisaturismia Lägin hallissa
klo 14.05-15.00 vapaata, mutta pakollista seurustelua päiväkahvien merkeissä
klo 15.05-15.45 lenkkeilyä sisältäen kiihdytyskilpailut Sagan kanssa
klo 16.00 ruokailu
klo 16.01 ylikypsä kääkkä on valmista nautittavaksi hyvän punaviinin kera
klo 19.42 huomaan arvioineeni kypsennysajan alakanttiin, joten jälkkäriksi tarjoillaan iltariekkua Olgan tapaa

Lisäksi wc-paperi on lähes vuoden tauon jälkeen alkanut taas purkautua itsestään rullalta. Asiasta kuultuna syytetty pahiskuula kiistää tietävänsä asiasta mitään.

Tällä hetkellä meillä on käynnissä suhteellisuudentajuton kunnianhimokas Olga kisakuntoon -projekti. Vaikka olen empiiristen tutkimusteni perusteella havainnut, että taito on agilityssä vallan yliarvostettua, kun tuurillakin voi saada kerrassaan kiitettäviä tuloksia, olen kuitenkin päättänyt koeluontoisesti panostaa treenaamiseen: ahkeran omatoimikikkailun lisäksi hupsu harrastuskuula tutustuu lajin salaisuuksiin neljä kertaa Jenna Caloanderin opastuksella ja kerran Harri Kataisen valvonnassa. Debyyttikisatavoitekin on jo asetettu, joten toivottavasti tuulen suunta, tähtien asento tahi helvetillinen hormonimyrsky juoksuaika eivät sotke Suuria Suunnitelmia.