2.11.2015

JAU:n kilpailut 18.10.2015 - Peto on irti!

JAU:n lokakisoissa pääsimme pitkästä aikaa tositoimiin Ojangon koiraurheilukeskukseen, jonka kumirouhetta Olga on kiskonut kitusiinsa oksennusseuraamuksin pitävään pohjaan nahkakuulani on ottanut ensimmäisen kerran tuntumaa jo pentuna. Päivän kahdella ensimmäisellä radalla ratkaistuun kääpiöpinsereiden rotumestaruusmittelöön oli ilmoittautunut kiitettävät 22 kolmosluokan koirakkoa, ja etukäteislaskelmissani arvioin meidän pystyvän passelilla perussuorituksella ponnistamaan viiden parhaan joukkoon.

Salme Mujusen F-hypärin persoonallinen rataprofiili tarjosi sen koeajaneille makseille haasteita, mutta oli verrattain vaivaton mineille, jotka tehtailivat yhteensä vaatimattomat 31 nollatulosta. Alun putkirallin tehokkain toteutustapa vaati minulta ankaraa arvuuttelua särmää suunnittelua, mutta valitsemani variaatio todistautui toimivaksi, ja kepeiltä kenttää kiertäneelle radalle sinkoutunut spurttikuula kääntyi vauhtipätkän päätteeksi niin ärhäkästi, että törmäsi tukijalkaani antaen aiheesta asianmukaista palautetta. Vaikka oma tekemiseni tuntui kokonaisuudessaan kankealta, rallatteluradalla 4,53 m/s kipaisseen Olgan tulos oli 0/-16,63 sijoituksella 12/53, ja kääkkäkarkeloissa neiti asemoitui tässä vaiheessa kolmanneksi.



Anne Saviojan sujuvalla E-radalla liukkaan liitokuulan linjat olivat lennokkaita: vitosen jälkeen vellihousumaisen varmisteluvalssini korvasi priima persjättö, kepeille käkätin imeytyi itsenäisesti eikä kuudentoista kiepautus verottanut vauhtia. Puomin kontaktilla osuma oli turhan täpärä, mutta 4,26 m/s viilettänyt vinkuintiaani tuuttasi tuloksekseen 0/-7,52 suhteellisen sävähdyttävällä sijoituksella 5/51.

Luokan päätyttyä takaraivossani kutitteli ajatus seitinohuesta saumasta sunnuntain superyllätykseen, ja kun lopulta näin tulosluettelossa erään veikeän vieteriotuksen nimen perässä merkinnän SERT-A, saattoivat tarkkaavaisimmat havaita minun tanssahtavan pari tahtia sambaa. Lisäksi koko kääkkäköörin kukistaminen tällä radalla sinetöi Olganaattorille myös rotumestaruuden. Taivas varjele!

Kiitos kysymästä - en tiedä, miten tämä on mahdollista. Epäilen kuitenkin moisen onnenkantamoisen taidonnäytteen tukevan sitä, mitä olen kaikkialla kailottanut varovaisesti vihjaillut: Olga on paitsi rotuisekseen pätevä päristin, myös yleisesti ottaen potentiaalinen agilitypeto.



Palkintojenjakoseremonioiden jälkeen jumppatuokio jatkui vielä Saviojan D-radalla. Kolmosen ja nelosen väliin olisi kannattanut kikkailla japanilainen tai jokin muu mahtimuuvi, mutta pää puuduksissa halusin uskoa välistävedon voimaan, jonka tahdottoman toteutuksen kireävireinen kilpuritoverini tulkitsi taaksetyönnöksi ja nappasi nelosen väärältä puolelta. Harmillinen hutilointini teilasi täysin tehtävissä olleen triplanollan, joka toisaalta toteutuessaan olisi vakavasti vaarantanut lajin uskottavuuden.

Onneksi päivän uroteoista tallentui mahtavien muistojen lisäksi myös videomateriaalia. Keskimmäinen kirmaisu on jopa minusta kelvollista katsottavaa, mutta kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti erääseen pikanttiin pyöräytykseen, jonka kuvaustiimikin arvioi hienoksi.




Lokakuun 2014 lopussa kilpauransa aloittaneen hauskan hurvelini ensimmäinen aktiivivuosi on ollut pentuprojektin ja kesäisen hormonihuuruilun vuoksi kovin rikkonainen, joten tämän syksyn ainoa tavoite oli yhteistyön ja kisarutiinin vahvistaminen. Nämä bonuksena tulleet tulokset uhkaavat jo lipsahtaa liioittelun puolelle, ja kunhan vielä rohkaistun käyttämään käkättimen koko kapasiteettia, täytynee seuraavat tavoitteet tohtia asettaa hieman korkeammalle.


Mestaruuspystinsä mittainen miniotus.

18.10.2015

Citybelgit ry:n kilpailut 4.10.2015 - Hurja boogie

Edellisenä viikonloppuna jouduimme jättämään Janakkalan jumppatuokion väliin ohjaajan seljättäneen syyslentsun vuoksi, mutta Kirkkonummen kinkereihin mennessä toinen keuhkoistani oli jo alkanut toimia kartturointikuntoni oli taas kutakuinkin kohdallaan. Otimme tuntumaa Niinu Agility Sport -areenan keinonurmialustaan kolmella Anne Saviojan suunnittelemalla sutaisulla, jotka pakottivat meidät hetkittäin tukevasti epämukavuusalueelle.



A-radalle Arvon Intopiukee karkasi hävyttömästi, mutta huomasin jatkavani suoritusta päätin pitää pallopäälle paikallaan pysymisen periaatteista kertausharjoitukset ennen seuraavaa starttia. Keppien jälkeinen persjättö-taaksetyöntö-niisto-persjättö oli tavattoman toimiva, kuten myös viidelletoista sorvattu särmä saksalainen. Työnnettyäni sekunniksi suuntimat kadottaneen Olgan putkeen 19 unohduin haaveilemaan maailmanrauhasta jäin varmuuden vuoksi vartomaan kiljukuulaa takaisin päivänvaloon, joten loppusuoralla minulle tuli tarpeettoman kiire, mutta kokonaisuus tuntui hyvältä ja tiukoista kieputuksista huolimatta vauhdikkaalta. Luulinkin meidän kartuttaneen nollatiliämme, joten olin hitusen hämmästynyt kuultuani, että puomilta puuhapehvalle oli tuomittu väärä kyseenalainen vitonen - minusta osuma oli ollut selvä ja oli kuulemma näyttänyt siltä myös kentän laidalle. Tuloksena siis 5/-4,24 ja sijoitus 10.



Selvästi suoraviivaisemmalla B-radalla jätin Olgan starttiin astetta ankarammalla asenteella ja marssin kakkoselle ottamaan kiltisti odottaneen otuksen vastaan. Etukäteen epäilin välille 5-7 veivattavan saksalainen-taaksetyöntö-päällejuoksu-setin hidastavan hilluhiirtä huomattavasti, mutta minullepa tulikin vitosella kiire ehtiä pois sen tieltä, ja kutonen taipui yhtä tömäkästi - nyt kyllä WAU! Putkesta 10 kiihkeä käkätin keksi lähteä kaahaamaan selkäni takaa kohti A:ta, mutta sain sen käännettyä muurille, ja muutamaa mutkaa myöhemmin varmistin, että tuomarikin ehti nähdä pienten tassujen tepsutuksen puomin kontaktilla. Tykisti tuutannut touhukuula tekaisi tulokseksi 0/-6,46 sijoittuen kymmenenneksi 4,24 m/s etenemällä.



C-hypärille asiallisesti ampautunut Olga kolautti harmillisesti pituuden toista palikkaa, mutta kutoselle teimme sekä rytmitykseltään että linjoiltaan niiiiin sievän saksalaisen, että vieläkin hymyilyttää - se oli pieni askel ihmiskunnalle, mutta valtava loikka koirakolle, jolle nämä esteen taakse suuntautuneet lähetykset ovat vaatineet varmistelua. Tästä ilahtuneena pinkaisin duunaamaan muurin jälkeen sokkarin, joka oli aavistuksen myöhässä ei ollut aivan niin sulava kuin olisin toivonut, mutta kompuroinnillani kyllästetty kääpiö vaihtoi silti siististi puolta ja katosi sitten putkeen 13 ottamaan vauhtia seuraavalle suoralle. Kuudelletoista saavuin arvioimaani aikaisemmin ja patsastelin siten pershe pystyssä suorin jaloin odottamassa putkesta sinkoutunutta spurttikuulaa, jota seisoskeleva ohjastaja edelleen hämmentää, mutta reippaalla rohkaisulla ja napakalla niistolla kohdasta selvittiin kiellotta, joten tulos oli lopulta 5/-3,61 ja sijoitus jälleen 10.

Olgalla oli kaikilla radoilla rrrautainen asenne ja tekemisessä uudenlaista potkua - jouduinhan tekemään yhteensä yhdeksän (9) murheenkryyniä taaksetyöntöä erilaisin variaatioin, mutta ne tuntuivat yhtä omaa suhmurointiani lukuun ottamatta lennokkaammilta kuin aikaisemmin - joten päivän vedoista jäi huippuhyvä fiilis, minkä myös yltiöiloiselle kilpuritoverilleni ilmaisin. Tätä lisää!

29.9.2015

KAT:n kilpailut 20.9.2015 - Tuplakuula

Kun tarinan aineksina ovat syyskuinen sunnuntai, Järvenpää, agility, kaksi perusrataa ja kaksi perussuoritusta, on hitokseen hankalaa tuottaa tekotaiteellista tuubaa rapsakkaa raporttia. Sopii kokeilla.

Oikeastaan vain päivän tulokset ovat mainitsemisen arvoisia. Ne olivat nimittäin nollia. Siis tuplanolla!

Henri Luomalan A-pätkän profiili virtasi vuolaana, mutta oli sikäli mielenkiintoinen, että pystyin ohjaamaan Olgaa koko matkan edestäpäin ilman erityistä kiirettä, minkä vuoksi olin hieman yllättynyt neidin 4,05 m/s etenemästä. Puolijuoksukontaktit näyttivät pikavilkaisulla asiallisilta ja liitokuulan linjat luistavilta, joten tuloksella 0/-6,20 se sijoittui sievästi seitsemänneksi.

Anne Saviojan B-hypärillä vain suoran putken jälkeisten pyöräytysten tehokkain toteutustapa molempiin suuntiin vaati arvontaa harkintaa, mutta muuten lähdin pää puuduksissa rauhallisin mielin kartturoimaan kiljukuulaa. Olga kurvaili kyseenalaistamani kiepautukset kitkatta, ja kävin varmuuden vuoksi saattamassa puuhapehvan pujottelupuuhiin, koska edellisellä kierroksella medeille ja makseille oli tullut kepeillä jonkin verran sisäänmenovirheitä vastaavanlaisesta kulmasta. Kokonaisuus oli ohjaajan katkokävelystä nykimisestä huolimatta siisti sutaisu, joka tuotti tulokseksi 0/-4,66 miniminille varsin kelvollisella 4,31 m/s etenemällä.

Voihan tuplakuula!

 
Vilmillä kuuluu hyvin kilpakuulan käyntiääni. Huitomisen perusteella esiflunssainen ohjaaja puolestaan yritti nousta lentoon välttyäkseen tukkoiselta tuntuneelta juoksemiselta.

26.9.2015

RimAn kilpailut 9.9. ja 12.9.2015 - Työvoitolla yöhön

Viiden (!) näyttelytouhuissa hukatun vietetyn viikonlopun jälkeen palasin heti tilaisuuden tullen jännän äärelle osallistumalla Olgan kanssa RimAn ensimmäistä kertaa järjestettyyn perinteiseen Frodo Cupiin, jossa Jari Suomalainen kehitteli keskiviikkoillaksi mini 3 -luokalle kaksi agilityrataa.



Sylissäni edellisten koirakoiden edesottamuksia kuuluvasti kitisten kommentoinut ja samalla messeviin menofiiliksiin virittynyt Olga pysyi särmästi startissa, vaikkakin saaaaattoi lipsahtaa liikekannalle ennen kuin kutsuhuuto ehti kajahtaa kyseistä toimenpidettä varten auki loksautetusta leipälävestäni. Alkupätkän sujuvasti surffaillut ja pätevästi pujotellut puuhapehva näytti sekunnin tuhannesosan ajan kyseenalaistavan kutosen takaakierron tarpeellisuuden, mutta voimakkaasti niistäen kannustamanani hyppäsi sitten hihkaisten, minkä jälkeen onnistuin tupeloimaan itseni sen linjalle kadottamaan sen selkäni taakse. Onneksi kääpiöohjus ilmestyi kuitenkin varsin vikkelästi vasurini vietäväksi.

Olin edellisen viikon treeneissä Caloanderin Jennaa kontaktiasioissa konsultoituani päättänyt soutaa, huopaa, vedetään taas nuottaa sittenkin kokeilla kisoissa juoksarimaista vapautusta, joka toimikin nyt A:lla hyvin. Estevälillä 9-10 oma liikkeeni hyydyttyi häiritsevästi, mikä edelleen jarruttaa Olgaa kisavireessäkin liikaa - minun olisi arvatenkin kannattanut kirmata vieheenä järjetön lenkki kympin ympäri. Puomilta pysähtymättä vapautettu ja muurin jälkeen sähäkästi suuntimiaan säätänyt kääkkä kiipesi keinulle varovaisen varmasti, ja nollaradan avaimet olivat jo hyppysissäni, mutta sain lempata ne lepikkoon, kun putkesta linkoutunut liitokuula kaahasi pelastusyrityksestäni huolimatta renkaan ohi. Uusintatähtäyksellä Olga livahti rinkulan ja raamien välistä, joten aaaaavistuksenomaisesta epävarmuudesta huolimatta hyvältä tuntunut tuuttaus päättyi lopulta hyllytykseen.



Varsinkin kokonaisuudessaan hapokkaamman B-radan alkuosan epäilin tekevän elämästäni helvettiä olevan hivenen haastava: olin bongannut vastaavalla tavalla puomin alle viritetyn putken jo eräästä Jarin aikaisemmasta ratapiirroksesta, mutta eeeihän moista kombinaatiota missään tapauksessa kannattanut varmuuden vuoksi työstää vaihtelevasti lähettyvän koiran kanssa etukäteen. Rauhallisesta rytmitysyritelmästäni huolimatta Olga ei irronnut milliäkään neloselle, joten käytyäni tuuppaamassa sen tuubiin ehdin hengittää seuraavan kerran vasta keppien puolivälissä - sitä ennen räpiköin repimään kipaisin kalastamaan käkättimen keinulle, ja kieltämättä puolen sentin matkalla 90 astetta kääntyvä koira on tuollaisissa tilanteissa kohtuullisen kätevä.

Pujottelun jälkeen persjätöllä peesiin poimittu puupi sinkosi skarpisti ysiputkeen ja hituroi jälleen välillä 10-11, mutta innostui irtoamaan kahdelletoista antaen minulle hyvän etumatkan takasuoralle. Paenneen peräpeilini perään putkesta 14 porhaltanut pikakuula näytti olevan aikeissa pyyhältää puomin ohi, mutta viime hetken pakkoliikkeillä ohjastuksella sain sen korjaamaan kurssiaan, ja kun pahaa-aavistamaton pikkuotus ponnisti hypylle 17, spurttasin yhdeksälletoista viimeistelemään veivaustalkoot pikantilla pakkovalssilla. Kaiken punnertamisen jälkeen Olga ylitti viimeisen riman tuloksella 0/-2,70 sijoittuen kovassa seurassa kuudenneksi.

Ensimmäinen ajatukseni radan jälkeen oli, että olipa karmeeta, mutta kotvan verran asiaa analysoituani totesinkin, että olipa koleeta. Tässä lajissa ei onneksi jaeta tyylipisteitä, ja paniikinomainen painiminen tormakka taistelu palkittiin ensimmäisellä kisakirjaan kolmosluokasta piirustetulla merkinnällä!



Frodo Cup jatkui lauantaina, jolloin kaikille luokille tarjoiltiin hyppyrata. Tutustuin Seppo Savikon mestaroimaan mielenkiintoiseen menouraan kysymysmerkin muotoisena, koska muutamiin kurveihin tuntui olevan tarjolla useampikin kelvoton käytännöllinen ohjausratkaisu. Jälleen asiallisesti startannut Olga niistäytyi nohevasti kolmosella ja nauliutui vitosputkelta takaisin ohjaukseeni vilkaisemattakaan houkuttelevasti sijoitettua toista tunnelia. Kasille minun oli taivuttava tekemään töksähtävä taaksetyöntö, minkä jälkeen Olga oikaisi kyselemättä kohti seuraavaa putkenpätkää, jolloin pääsin lievästi leijeröiden ottamaan sen vastaan kympille. Matka jatkui kuin valssia vain kohti keppejä, joiden jälkeen vaihdoin somalla sokkarilla puolta, ja kun puuhis oli ponnistellut pussista läpi, alkoi uhkaavasti tuntua siltä, että tästähän selvittäisiin - ja selvittiinkin! Päheellä pössiksellä Olganaattori taiteili tyylikkäästi tuloksen 0/-1,12 ja sijoittui luokassaan neljänneksi.

Mainio miniotus!

Kartturille nämä onnistumiset olivat oiva muistutus siitä, että huolellisella ohjauksella kiihkeä kilpuritoverini taipuu työläämmilläkin temppuradoilla toivottuihin tuloksiin. Tältä pohjalta voimme nyt hyvällä fiiliksellä paneutua loppuvuoden agendaan eli kisakokemuksen ja yhdessä tekemisen rutiinin kartuttamiseen, mikä toivottavasti heijastuu suoritusvarmuuteen ja vauhtiin.

Positiivista:
  • hyvät startit ilman nykimistä, hiipimistä tai rimaroiskeita
  • varma ja vauhdikas pujottelu
  • tekemisen meininki

Perusparannuskohteet:
  • ohjaajan liikkeen liiallinen vaikutus koiran vauhtiin

8.9.2015

Kuvasia

Kesäkauden viimeisissä treeneissä Olga pääsi valokuvamalliksi! Hallin tunnelmavalaistus ja päätyovesta sisään paistanut ilta-aurinko loivat haasteelliset kuvausolosuhteet, mutta rouhean kaluston ja kärsivällisen kuvaajan avulla taltioitui mukavia muistoja.




Keskittynyt keppikuula.


Olen huomannut kääkkien kepitellessään usein suuntaavaan liike-energiansa yhtä paljon ylös- kuin eteenpäin, mikä ei ole turhan tehokasta, mutta Olgalla on varsin pätevä pujottelutekniikka.

Eh... iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn...?

Rukoilijasirkkakuula tuloo!

Varpaat kippurassa valoa kohti!

Rengaskuula.

3-on-2-toes-off - Olgan näkemys kelvollisesta kontaktista.
Kiitos Syrjäsen Artulle kivituhkassa konttaamisesta kuvista!

Iloisena uutisena vielä ilmoitettakoon, että saattaa olla käymäisillään niin, että Olgan vasta rapiat kaksi kuukautta kestänyt juoksu-valeraskaus-hormonitrippi päättyy mahdollisesti lähiviikkojen aikana! Neiti on jo alkanut olla vähemmän aivokuollut flegmaattinen ja enemmän oma eloisa itsensä.

28.8.2015

Häiriöissä haudutettu hupipuupi

Kun pieni pallopää alkaa kekkuloida kisatilanteissa, sille tarjoillaan sakinhivutusta tehotreeniä talon tapaan: starttisuhmurointia ja rimaroiskutusta on alettu häivyttää intensiivisillä häiriö- ja fokusharjoitteilla.

Koska kyseisiä ongelmia ei ole esiintynyt tavistreeneissä, talkoisiin tarvittiin riittävän reipashenkinen avustaja (kohteliaisuussyistä en mainitse Soilan nimeä), joka ei epäröinyt asettaa omaa mielenterveyttään kyseenalaiseksi käyttää kekseliäitä keinoja virittääkseen vieteriotuksen ylikierroksille, jolloin se alkoi varastaa kuin Juhantalo. Kun saatiin tuotettua toivottu tuhmuus, sitä voitiin alkaa korjata: lyhyesti todettakoon Olgan omaksuneen varsin vikkelästi, että vaikka starttipillillä vislattaisiin Porilaisten marssia, nenän edessä hypittäisiin heittelemässä namipussia tai vierestä spurtattaisiin kiljuen, on puuhapuupin parasta pysyä paikallaan, koska vain ja ainoastaan siitä saa palkkaaherkkuanannaa.

Neiti von Nahka-Gugelströmin ilmeet ovat kieltämättä olleet näkemisen arvoisia.

Ympärillään seikkailleeseen sirkukseen siedättynyt starttikuula malttoi harjoittelun edetessä odottaa lähtölupaa moitteettomasti, mutta ensimmäinen rima otti silti säännöllisen epäsäännöllisesti osumaa, minkä aiheuttajaksi osoittautui varastamisen sijaan vireeseen nähden kääntäen verrannollinen keskittymiskyky, kuten etukäteen epäilinkin. Jokaisesta pudotuksesta korkeutta nostettiin pykälän verran, mikä pakotti Olgan panostamaan ponnistuspuuhiin, ja lopulta 40-senttiset esteet ylittyivät esimerkillisesti ja itse asiassa myös erittäin hyvällä tekniikalla.

Sunnuntaina aloitetun tehorääkintreenin tuloksia piti päästä heti perjantaina testaamaan Lägin epiksissä. Lähtöselvityksen lisäksi halusin myös nähdä, miten tarkkailuluokkalainen vastaisi vaatimuksiini täsmällisistä pysäytyskontakteista, sillä treenatessa se osaa hienovaraisten huomautusten perusteella oikaista toimintaansa kiitettävästi. Mölliradalla oli kaikki kyseisessä eläinkokeessa tarvitut elementit:




Ensimmäisellä kierroksella kiihkeä kääkkä ponkaisi baanalle, kun avasin suuni, mutta uusinnassa se lähti nytkimisestään huolimatta liikenteeseen luvallisesti. Kummallinen kielto ekalla putkella ja yksi matkan varrella lentänyt rima olivat tässä testipatterissa sivuseikkoja: starttien asiallisuus oli kannustavaa, ja kontakteilla Olga reagoi ilahduttavasti läpijuoksuista saamaansa rakentavaan palautteeseen. Tällaiselle minikiitäjälle 2-on-2-off ei luonnollisestikaan ole ajankäytöllisesti kannattavin ratkaisu, mutta toistaiseksi pitäydymme siinä, koska jumppakuulan juoksarit lipsahtavat helposti loikkareiksi.

Jatkakaamme harjoituksia.

13.8.2015

Lägin kilpailut 2.8.2015 - Hormonihuurulasta kisamoodiin

Edellisen viikonlopun kyntöpuuhien kisakoettelemusten jälkeen en lähtenyt järin optimistisena Lägin kilpailuihin, eikä fiilistäni varsinaisesti piristänyt se, että toukokuisissa kotikarkeloissa oma ohjaukseni oli luokatonta rävellystä hieman hutalehtivaa. Tältä pohjalta mahtipontisena tavoitteenani oli saada Olga suorittamaan edes puolet esteistä, ja villeimmissä unelmissani tohdin toivoa yhdeltä radalta vallan tulosta.

Petteri Kermisen C-hyppyrata
Ensimmäisenä kirmaillun Petteri Kermisen C-hypärin lähdössä miniepelini pysyi kutakuinkin kiitettävästi, minkä toivoin olevan merkki siitä, ettei yleisöä ehkä sittenkään enää viihdytettäisi holtittomalla hutikaahailulla. Kuutosputkeen hihkuen hävinnyt kilpakuula tuntuikin olevan mukavasti mukana ohjauksessa, joten uskalsin muuttaa kasihypylle suunnittelemani varmisteluvalssin persjätöksi, minkä jälkeen matka jatkui juoheasti kohti seuraavaa putkea. Olgan etenemisinnosta huojentuneena unohdin lähettää sen pujottelemaan, ja kiireinen käkätin kipaisi harmillisesti toiseen keppiväliin, mutta vauhtiin päästyään siksakkasi hyvin. Olin kunnianhimoisesti kaavaillut tekeväni hypyn 16 jälkeen valssin ja veivaavani vieteripehvan pakkovalssilla viimeiseen putkeen, mutta koska piristävän pikamatkasuoran jälkeen ajatus ei enää tuntunut mahdolliselta kovin houkuttelevalta, vaihdoin poikkitaiteelliset pyörähdykset tavallisiin takaaleikkauksiin, jotka nielivät vauhdin, mutta toimivat muuten ookoosti. Maalissa tassua paiskasivat iloinen koira ja mahdollisesti vielä iloisempi ohjaaja: tuloksena 5/-1,30. Kulkihan se!

Pyrin Olgan kanssa välttämään sellaisia ohjauskuvioita, joissa oma liikkeeni lopahtaa, mutta Arto Laitisen B-radan alussa tekemäni taaksetyöntö-niisto-persjättö-ilmaveivi tuntui kohtuullisen sujuvalta. A:n alastulokontakti sen sijaan oli ruma roiskaisu - tällaiseen sikapossuiluun minun varmasti kannattaisi pontevasti puuttua, mutta ohuesti kilpailuhenkisenä en kykene ottamaan vapaaehtoista hylkyä, mitä arvatenkin joudun vielä jossain vaiheessa karvaasti katumaan. Ulvahtaen pujottelemaan painellutta puuhapuupia ei häirinnyt keppien jälkeen tekemäni helpohko persjättö, mutta puomilla(kaan) kanttini ei kestänyt vaatia Olgalta täsmällistä työskentelyä, vaan vapautin sen liian aikaisin. Eivaanvoipystyä, kele.

Puomin jälkeiselle hypylle keksin jostain käsittämättömästä syystä yrittää takaaleikkausta, josta käkätin kohteliaasti kieltäytyi. Keinun harjoittelu on jäänyt viime aikoina luvattoman vähäiseksi, mikä on alkanut aiheuttaa ongelmia kisatilanteissa: nytkin Olga loikkasi pois laudalta, mutta kiikkui uusintakierroksella hyvin, ja loppumatkan kruisailimme tyylipuhtaasti. Tuplatunaroinnin tulokseksi kirjattiin 10/4,03.

A-radalla startissa huomaamattani perseillyt pöhelö roiskaisi (taaaaasrgh!) päin ensimmäistä rimaa, teki hieman kelvollisemman A:n, kepitteli kiitettävästi, jarrutti puomilla lähestulkoon oikeaan kohtaan ja suoritti keinun valvovan mulkoiluni alla kikkailematta, mistä tuloksena turhauttava 5/-2,16. Vaikka Olga ei näilläkään kisaradoilla esittänyt aivan parasta osaamistaan, kokonaisuus tuntui pellekoulun päättötyön sijaan asialliselta agilitylta, ja huolellisemmalla ohjauksella nollatkin olisivat olleet täysin mahdollisia. Hieno hupipupetti!

Elävää kuvaa edesottamuksistamme:



Positiivista:
  • tekemisen meininki: hormonihörhö on poistunut keskuudestamme
  • kepit: ensimmäisen radan sisäänmenomokasta huolimatta Olga pujotteli pätevästi ja kesti kisavireessäkin persjätöt keppien jälkeen

Perusparannuskohteet:
  • startit: häijystä hiipimisestä on päästävä eroon
  • ensimmäisen riman kirous: ratkaisuehdotuksia otetaan vastaan!
  • kontaktit: rumat A:t, semirumat puomit ja epävarmat keinut

28.7.2015

RSKK:n kilpailut 26.7.2015 - Katastrofin ainekset

Oli kardinaalivirhe epäkelpo ajatus koeajaa kolmosluokka juuri juoksunsa lopettaneen neiti Hormonihuurun kanssa Hausjärven kisoissa - kentällä kurvaillut otus näytti ja kuulosti erehdyttävästi Olgalta, mutta edesottamusten perusteella kyseinen pikkuelikko näki esteet ensimmäistä kertaa. Vaikka Reetta Pirttikosken radoissa oli haasteensa, ne olivat silti täysin tehtävissä, mutta säälittävää sirkustamistamme leimasi kilpakuulan suurenmoinen epävarmuus: pallopään oli mahdotonta pysyä lähdöissä, se kaahasi useiden suoraan tarjolla olleiden hyppyjen ja yhden suoran (!) putken suun ohi (mutta lähettyi umpikulmasta putkiin poikkeuksellisen hyvin), loikki törkeästi A:lta ja otti kiellot keinuilta. Muutamia muotovirheitä mainitakseni.

Edes minä en ohjaa ihan noin päin persiettä huonosti. Enhän?

Ainoa moitteettomasti toiminut osio tässä tragikoomisessa hylkykokoelmassa oli pujottelu - siis se sama pulikkaviidakko, jossa Hänen Epäloogisuutensa tarvitsi keväällä parhaimmillakin kisaradoillaan tömäkkää tukea. Nyt kaiken muun kyseenalaistanut käkätin haki kepit hienosti täysin erilaisista kulmista ja suoritti ne vauhdikkaasti, itsenäisesti ja varmasti. Ettämitäettä?!?

Onneksi seuraava ilmoittautuminen on jo lähetetty. Tuokaa paperipussi.

10.7.2015

Kärttykuulan kambäk

Viime viikonloppuna olin huomaavinani, että Olgan riemurasia römpötti pahaenteisesti, ja maanantaina sen ahteri alkoikin falskata. Kiima-aika on perinteisesti ollut törötoosalle melkoista mielialasirkusta, joten jo kahden tunnin kuluttua ensimmäisestä veripisarahavainnosta Magnus oli saada kärttykuulalta sarjatulella pataansa ihan vain siksi, että erehtyi hengittämään samaa ilmaa kuin Hänen Ailahtelevaisuutensa.

Seuraavat pari viikkoa nautimme siis samanlaisista karnevaalitunnelmista kuin Olgan ensimmäisen ja toisen hormonimyrskyn aikaan. Rentouttavaa kesälomaa minulle!

Ajoitus on myös sikäli oivallinen, että olin päättänyt passata kaikki näyttelyt lomani aikana, jotta voisimme ahertaa kisarintamalla. Juoksuinen narttuhan toki voisi startata kolmosluokassa, mutta tässä kriittisessä tilassa kilpurillani vuotaa peräpään lisäksi myös korvien väli sen verran, että epäilen sen olevan kykenemätön uskottaviin urheilusuorituksiin.

6.7.2015

Ei lämmin luita riko

Olgan mielestä viime viikonloppuna hipiää hellinyt helle oli ehdottomasti kesää parhaimmillaan: lämpöhakuinen ohjus vietti päivät pääasiassa takapihalla auringosta nauttien, mutta nahkakuulan näkövinkkelistä Välimeren ilmasto soveltui silti mitä mainioimmin myös lenkkeilyyn ja treenaamiseen.

Perusteellisesti paahdettu puuhapehva pyrki silti vielä illallakin jatkamaan hautumista ja olisi halunnut nukkua sylissäni viltin alla, minkä jouduin läkähdysteknisistä syistä siltä julmasti epäämään. Aseteltuani runkoni sohvalle mukavaan levytysasentoon kiskaisin koipeni koukkuun, jotta Olga ymmärtäisi paketoitua peiton sisälle ihan itsekseen, mutta mokomapa änkesi väkisin iholle, enkä tietenkään tohtinut häätää sitä pois, koska se on niiiiin ihqusoma, tuitui.

Leppoisan lämmin kesäilta olisi epäilemättä kolea kokemus ilman rinnan päällä tyytyväisenä tuhisevaa halikuulaa.

Saga ja Olga sohvalla helteisenä kesäpäivänä. Etsi kuvasta kääkkä.

2.7.2015

Lisää nollia

Olga on tällä viikolla saanut lisää nollia, tällä kertaa terveysrintamalla. Läpeensä läpivalaistun tehokuulan tulokset näyttävät tällaiselta:


Onneksi otuksen pään sisältöä ei kuvattu, sillä saralla nollatulos olisi ollut vähemmän viehättävä.

29.6.2015

TSAU:n kilpailut 20.6.2015 - Tuplaa pukkaa

Kuukauden kisatuumaustauon jälkeen lähdin positiivisen jännittyneenä Lietoon TSAU:n juhannuskinkereihin testaamaan tehotreenattujen teemojen toimivuutta tositilanteessa.

D-hyppyradan kartta: ihanneaika 39 s, etenemisnopeus 3,7 m/s
Marjo Heinon tuomaroimalle D-hypärille ohjaussuunnitelman laatiminen tuntui poikkeuksellisen hapokkaalta. Kummalta puolelta kiertäisin putken 12? Ehtisinkö valssaamaan hypyn 14 jälkeen vai tekisinkö takaaleikkauksen, jollaista en ollut Olgan kanssa aikaisemmin kisatilanteessa kokeillut? Hypylle 18 kaavailin päällejuoksua ja sen jälkeen persjättöä (!!!), mutta olisiko moisen muuvin yrittäminen ajoituksellisesti turhan hasardia? Seuratovereitteni konsultoinnista ja rataan tutustuessa eri vaihtoehtojen testailusta huolimatta tallustin lähtöviivalle tietämättä, miten kompuroisin taituroisin viideltätoista eteenpäin.

Ei voi olla niin vaikeaa.

Kurssi kohti keppejä.
Yleensä siivekkeet kipinöitä iskien kääntyvä Olga kurvasi kakkoshypyn jälkeen luvattoman laajan kaarroksen, kipaisi kiltisti kepeille ja pujotteli rytmikkään rivakasti. Esteelle 9 olin harkinnut kolmoistulppia kaksoiskierteellä niistoa, mutta päädyin kuitenkin lähettämään hilluhiiren hyppelyhommiin, mikä todennäköisesti oli hitaampi manööveri - jälkikäteen ajateltuna en tosin kykene ymmärtämään, miten saatoin tyystin unohtaa suosikkiveivaukseni sylikäännöksen, jolla kilpakuula olisi kiepahtanut kätevästi ympäri!?! Pffft.

Rimat eivät olleet akuutissa putoamisvaarassa.
Kisavireinen käkätin irtosi helposti putkeen 12, joten livahdin keppien vierestä tuuppaamaan sen kolmelletoista, vaihdoin puolta valssilla ja olin rynnistävinäni kohti viittätoista, mutta kun pahaa-aavistamaton pallopää ponnisti, käännähdin sen takana sulavasti 90 astetta vasempaan ja pinkaisin pää kolmantena jalkana kohti kahdeksaatoista. Epätoivoisesta etumatkayrityksestäni huolimatta saavuimme kohteeseen yhtaikaa, joten jouduin tekemään vähemmän sujuvan takaaleikkauksen, mistä huolimatta suoritus pysyi puhtaana ja tulokseksi tuli 0/-1,53, sijoitus 2., LUVA. Väkisin väännetystä loppupätkästä huolimatta messevää menoa!

Kääkkä kääntyi näppärästi, vaikka kehveli kartturi yritti harhauttaa koiraparkaa yllätystakaaleikkauksella saadakseen itselleen enemmän etumatkaa loppusuoralle.
Sääennusteen lupaaman taivaan repeämisen keskikesäisen sateen vuoksi halliin rakennetulle Eeva-Liisa Pohjasen mielenkiintoiselle C-radalle startissa ensimmäisten hyppyjen siivekkeiden taakse näkymättömiin hetkeksi jäänyt intopiukee karkasi ennen lähtölupaa, kaahasi ketterästi ja pujotteli superisti, mutta puomilta sille tuomittiin kenties hieman kyseenalainen kontaktivirhe. Hetkellisen ajatuskatkoni takia jälleen hätäratkaisuihin päättyneen erinomaisen rallattelun kalasteltu ja pelasteltu lopputulos oli 5/-7,12 ja sijoitus 2. Tällä sopivan haastavalla kieputuksella Olga oli luokassaan tuloksen tehneistä ainoa, joka alitti ihanneajan, ja puuhiksen duunaaminen oli muutenkin niin mainiota, että tuomarikin muisti palkintojenjaossa sitä kehua.

Agility on hauska harrastus, näkeehän sen jo ohjaajan naamastakin!
kuvannut Henri Luomala
Leena Rantamäki-Lahtisen suoraviivaisella E-radalla sai nauttia vauhdin hurmasta, mikä oli puhkispurtatuilla jo hieman uuvahtaneilla koivilla ihantosijees. Edelleen päheällä pössiksellä porhaltanut Olga tekaisi (taas) täydellisen juoksu-A:n ja linkoutui U-putken kautta tyylikkäästi hieman vinosta kulmasta kepeille, ja maalissa jouduin toteamaan tuutanneemme toisen nollan. En varsinaisesti tiennyt, olisiko minun pitänyt itkeä vai nauraa, kun tulos näytti lopulta tällaiselta: 0/-8,14, sijoitus 3., SERT ⇒ kolmosluokkaan marsmars.

Voihan vieteriotus, minkä teit!

Tästä kisapäivästä ei luonnollisesti ole olemassa sekuntiakaan videotallennetta, mutta kivoja kuvia, mahtavia muistoja ja hyvää fiilistä puolestaan senkin edestä. Minun täytyy nyt tuumailla uudet tavoitteet loppuvuodeksi - serteistä ei kannattane vielä edes haaveilla, mutta ehkäpä joudun ennen joulua selvittämään, mitä niiden kuuluisien arvokisanollien kerääminen käytännössä tarkoittaa.

Positiivista:
  • Olgan asenne ja vire 10+!
  • itsenäinen ja nopea kilpapujottelu
  • roiskumattomat rimat
  • reippaat keinut
  • riittävä ja hallittu irtoaminen

Perusparannuskohteet:
  • ohjaajan sopisi tietää, mitä tekee, ja tehdä rata loppuun asti

28.6.2015

Näyttelyturinaa

Pari viikkoa sitten sateisessa Salossa tarjoiltiin tärisevää pakastekääkkää, kun sääolosuhteista tyrmistynyt Olga esiintyi irlantilaiselle Karen Gillilandille. Persoonallisella tyylillä arvostellut täti piti nyreästä puuhapehvasta:

Good size & shape. Correct pinscher head, correct bite & eye & earset. Very nice body shape & bone & correct outline. Correct tailset & rear angulation. Moved very well.
AVO ERI 1 SA

Tänään Olga käväisi Karjaan näyttelyssä esittäytymässä Hannele Jokisillalle, ja vaikka tulos ei varsinaisesti anna aihetta juhlintaan, olen erittäin tyytyväinen siihen, kuinka tyylikkäästi kopelointitouhuihin aikaisemmin epäillen suhtautunut nahkakuula esiintyi ja saikin hyvän arvostelun.

Erittäin narttumainen kokonaisuus. Hyvät pään linjat. Turhan suuret pyöreät silmät häiritsevät ilmettä. Hyvä kaula. Sopusuhtaisesti kulmautunut edestä ja takaa. Eturinta saisi olla pidempi. Hyvä rungon malli. Karvapeite saisi olla kattavampi. Hyvä luonne. Hyvä häntä. Liikkuu oikealla asenteella, leveästi edestä.
AVO ERI 4

Epistolassa mainitun kattamattoman karvapeitteen arvoitusta en ole ratkaissut.

21.6.2015

Lähikuvassa luusto

Koska haluan tutkituttaa kaikkien (harrastus)koirieni terveyden perusteellisesti rodusta ja sen tyyppivioista riippumatta, joutui pääsi Olgakin läpivalaistavaksi. Neitokaisen nivelosasto näyttää tällaiselta:


lonkat B/B


kyynärnivelet 0/0


Tutkittava itse puolestaan näytti toimenpiteiden jälkeen tällaiselta:


Yhdet vielä ja sitten lasku!

Myös selkä kuvattiin ja siistiksi todettiin, mutta siitä odottelen edelleen virallista näkemystä. Kyllä nyt kelpaa hypätä ja pompata!

25.5.2015

HI-HA:n kilpailut 16.5.2015

Viikko sitten kävin Olgan kanssa seikkailemassa Asko Jokisen mielenkiintoisilla radoilla omalla kylällä järjestetyissä HI-HA:n karkeloissa. Kesäisehkö auringonpaiste vaihtui viileäksi vesisateeksi sopivasti juuri ennen kakkosluokkien alkua, minkä arvelin vaikuttavan lämpöhakuisen ohjukseni harrastelumotivaatioon, mutta mokoma irtosinkopa yritti startata sylistäni yhtaikaa edellisten koirakkojen kanssa ja seurasi kiukkuisesti kitisten niiden röyhkeää rallattelua Hänen Agicooliuttaan varten rakennetulla radalla, joten virettä ei varsinaisesti tarvinnut kiristellä.



A-rata, tulos 10 / -1,31, sij. 2.

A-radan alussa lensi jälleen yksi rima, mistä on alkanut uhkaavasti muodostua miniroiskuttajan tavaramerkki kiireisissä kilpailutilanteissa. Kuutosputken jälkeiseen elämään ehdin yllättävän hyvin mukaan ja kahdellatoista selvä kielto peittyi ohjaajan ulottuvan olemuksen taakse jäi tuomarilta huomaamatta - kerrassaan kummallista, ettei koirani porhaltanut putkeen, kun vedätin sitä tiukasti kohti takana häämöttänyttä hyppyä. Keinusta kisakuula kiskaisi epähuomiossa ensimmäisellä yrittämällä ohi, mutta kipaisi uusintatähtäyksellä kiikkulaudan päähän asti niin vilkkaasti, että väkinäinen valssini oli paitsi tarpeeton, myös pahasti myöhässä. Puhtaita suorituksia ei tullut, joten kymmenellä kahmimallamme virhepojolla pääsimme patsastelemaan palkintopallille.



B-rata, tulos HYL

Koska en B-radalla rimaraasuja suojellakseni uskaltanut mennä kutsumaan Olgaa keppien alkuun, rynnistimme niille rinnakkain, ja jouduin kirjaimellisesti tuuppaamaan hihkuneen hihhulini pujottelupuuhiin. Yksi keppiväli jäi nastan lautaan ladanneelta turbokuulalta harmillisesti kurvaamatta, enkä asiaa sekunnin sadasosan ajan pohdittuani ehtinyt katsonut tarpeelliseksi korjata virhettä vaan jatkoimme hyllyltä kaahausta kohti yleistä hämmennystä herättänyttä A-puomi-A -kombinaatiota, jolla esittelimme kohtuullisen hallittuja kontakteja. Loppumatka oli riemukasta rallausta: Olganaattori luki rataa, irtosi ilahduttavasti etenkin hypyille 11 ja 14, ja yhteinen tekeminen tuntui taas mainiolta!

Nyt pidämme lyhyen kisatauon, jonka vietämme perusasioiden äärellä puuhastellen. Lisäksi osallistumme kesän aikana Lägin liikkuvuuskurssille, jolla ohjaajalta otetaan luulot pois ohjaaja opetetaan laittamaan tehokkaammin tohvelia toisen eteen. Koipireisieni armonanomus käsitellään aikanaan EU:n ihmisoikeustuomioistuimessa.

12.5.2015

Harjavalta rn 10.5.2015 - Missikuulailua

Kolmen kuukauden ikäisten minikuulien emä on jo palautunut missinmittoihin - tässä vaiheessa shelttinarttu näyttäisi turbiinin läpi takaperin vetäistyltä karvalakilta, jonka yli joku on epähuomiossa huristellut moottorikelkalla vielä hieman kulahtaneelta - joten Olgakin pääsi parrasvaloihin Harjavallan ryhmänäyttelyssä, josta perinteisesti olen kesän kiertueen aloittanut. Puuhapehva esiintyi Lauran handleroimana tsekkiläistyneelle Iuza Beradzelle varsin asiallisesti sijoittuen avoimessa luokassa kolmanneksi SA:n kera.


Nice head. Good neck. Little bit long loin. Good angulations. Well balanced movement.
AVO ERI 3 SA

Olgan mielestä nuo olivat vähän tylsät pirskeet, kun kehässä ei ollut mitään esteeksi luokiteltavaa, mutta onneksi nakkitarjoilu sentään oli kunnossa!

5.5.2015

Lägin kilpailut 3.5.2015 - Tahmeeta touhua

Kisapäivältä ei kannattane odottaa suurenmoisia suorituksia, jos ohjaaja jo pelipaikalle saavuttuaan haahuilee ympäriinsä tietämättä, minne on menossa ja mitä perillä mahdollisesti puuhaamassa. Agiajatukseni tasosta kertonee jotakin se, että kentällä jopa jalkani liikkuivat sitä vikkelämmin.

Ensimmäisestä C-hypäristä ja viimeisestä A-radasta ei juurikaan jäänyt jälkipolville kerrottavaa: kun kartturi ajelee sotavaloilla, alkaa koiraakin epäilyttää etenemisen mielekkyys, joten keräilemäämme kattavahkoon mokakokoelmaan kuuluivat keppi- ja kontaktivirheet, kiellot ja lentänyt rima. Hutiloitujen hylkyjen väliin lipsahti kuitenkin yksi lohdutus-LUVA, jonka tuhertaminen ei videolla näytä aivan yhtä tuskalliselta kuin sen duunaaminen tuntui.


LUVAa pukkaa.

Positiivista:
  • varmat startit: kiitokuula kyykisteli ja nyki, vaan ei karannut
  • hauskoja yksittäisiä hetkiä, kuten B-radalla puomin jälkeen yhteistuumin muutettu ohjaussuunnitelma
  • vauhti silloin, kun suuntimat olivat selvillä

Perusparannuskohteet:
  • yleinen ja yhteinen epävarmuus
  • ohjauksen löperyys: toimivia harjoitusrutiineja olisi ollut hyvä edes yrittää toteuttaa myös kisatilanteessa
  • viimeisen radan kontaktit: ei minkäänlaista rotia

2.5.2015

E-HKK:n kilpailut 25.4.2015 - Takaisin tositoimiin

Alkuperäisestä sotasuunnitelmasta poiketen ilmoitinkin Olgan kotikinkereiden sijaan jo Huitsin Nevadassa Parolan koulun urheilukentällä järjestettyihin E-HKK:n kisoihin. Viimeistelytreenit enteilivät katastrofia jännittäviä hetkiä, kun arvon agikuula yleisen nihkeilyn lisäksi keksi kehittää upouuden A-ongelman jääden esteen harjalle keikkumaan, hipsutteli sitten kontaktirajan tuntumaan ja loikkasi siitä näyttävästi kohti ääretöntä ja sen yli. Useamman kerran.

Vähempikin olisi riittänyt kohottamaan verenpaineeni ennätyslukemiin.

Olemme viime viikkoina harjoitelleet niin karmeita kieputuksia ja tuskaisia tuuttauksia, että Anne Saviojan tuomaroima koiran hallintaa vaatinut A-rata vaikutti ansoistaan huolimatta veikeältä veivaukselta. Koska Olga ei ollut aikaisemmin kisannut ulkona, arvuuttelin tuulen suunnan kentän reunoilla seisoskelleen yleisön mahdollista vaikutusta sen keskittymiskykyyn, mutta minikilpurinipa alkoi heti startista spurttattuaan jäpättää, mikä yleisesti ottaen tarkoittaa kätevän kireää virettä, jolloin kartturin puolestaan on suotavaa olla hereillä. Vaikka puuhapehvan pujottelu oli harjoitusvetoihin verrattuna häiritsevän hidasta, eteneminen oli muuten ilahduttavan iloista ja vielä viimeisessä putkessakin kaikui kinttujaan kovempaan kiitoon käskyttäneen kääkän ih-ih-ih-ih-ih, joten maalissa juhlimme puhdasta suoritusta ja uutuuttaan kiiltelevää kakkosluokkalaista.



Olga varmisti itselleen tuollaisen hienon härpäkkeen kipaisemalla
luokkansa ainoan nollan. Tulos 0 / -8,80, sij. 1., SERT -> 2. lk


Palkintojenjaossa tuomarikin tuuletti käkättimen menestystä ja varmisti, että jäisimme koeajamaan kakkosluokan. Ehdottomasti!

B-radalle Olga ryntäsi räkä poskella rysäyttäen heti ensimmäisen riman alas - jätin sen oletettavasti odottamaan liian kauas, eikä täyteen laukkaan ehtinyt epeli enää huomannutkaan osuttaa askeleitaan optimaaliseen ponnistuskohtaan. Kepeillä olin taas mukatukevinani sen pujottelua, mikä todennäköisesti lähinnä häiritsi itsenäisempää työskentelyä opiskellutta otusta, mutta kokonaisuudessaan kurvailumme oli sujuvaa ja sporttikuula luki rataa hienosti. Vauhdin hurmassaan Studio Kääkkähuvi esitti myös täydellisen juoksu-A:n, jollaista ei ainakaan toistaiseksi pitäisi olla ohjelmistossamme. Hmpfmokomaa.

Perfektionistin päiväuni eli tuplanolla oli pahuksen lähellä, mutta yhteistyömme tuntui paremmalta kuin aikaisempina kisapäivinä, mistä valitettavasti ei ole elävää kuvaa todistusaineistoksi. Tällaisen paluuesityksen pohjalta on joka tapauksessa hyvä alkaa suunnitella kesän karkelokalenteria.

Positiivista:
  • varmat startit
  • kiemuraisemman B-radan lukeminen
  • vire ja tekemisen riemu
  • tasapainoinen ja hallittu kokonaisuus ilman ohjausteknistä onnahtelua

Perusparannuskohteet:
  • tauon aikana palannut kisakepittelyn epävarmuus, jota ensimmäisellä radalla tuin ja toisella ruokin

19.4.2015

Treeniturinaa tasarahalla

Olemme Olgan kotiutumisen jälkeen ahkeroineet hallilla ohjaajan kunnon äärirajoilla niin reippaasti, että koipeni ovat muuttuneet pysyvästi jauhelihaksi yhteisen tekemisen sävel on alkanut taas kaikua komeana korvissani.

Viikolla 13 hikoilin Caloanderin Jennan treeneissä Sagan kanssa, koska en vielä halunnut ottaa Olgaa intensiiviseen rutistukseen. Vuoromme jälkeen nappasin nahkakuulan viereiselle kentälle, jolle joku stalkkeri intomieli oli rakentanut täsmälleen saman radan, joten en voinut vastustaa kiusausta koeajaa sitä myös kääkkätyylillä. Veikeä veivaus näytti osimoilleen tältä:


Alkupätkän jippona oli mennä keppien taakse kutsumaan koiraa ja kauko-ohjata se ensimmäiset kolme hyppyä, mikä vaati tarkkaa ajoitusta ja rytmitystä, mutta onnistuessaan toimi tavattoman tyylikkäästi. Epäilin, ettei vasta aivonsa agilitynarikasta ottanut vieteriotus malttaisi jäädä odottamaan minua 20 metrin päähän eikä kylmiltään lukisi täydellisen uudenlaista ohjaustapaa, mutta olin rankasti väärässä: kiltisti kutsusta radalle karauttanut hilluhiiri hoksasi heti humpan juonen. Pienesti pätevä puuhapehva!

Osallistuessaan viikolla 14 ensimmäisen kerran ryhmätreeneihimme Olga otti huomattavan paljon häiriötä itselleen vieraasta kouluttajasta ja eteni yllättävän epävarmasti, mitä minun haparoinut harhailuni alavireinen ohjaukseni ei varsinaisesti auttanut. Keskittymisvaikeuksista huolimatta kontaktit toimivat kiitettävästi.

Torstaina minikiituri pääsi irrottelemaan Jennan valmennuksessa radalla, joka oli kuulemma kaikista hänen suunnittelemistaan pyörityksistä fyysisin:

Maitohappojen valmistusohje.

Edellisen päivän hermostuneisuus oli haihtunut huspois, ja Olga jäi koleesti starttiin odottamaan, kun könysin kakkosputken taakse kutsumaan sitä. Lennokkaan alun jälkeen pikkuotuksen tuuppaaminen ysiputkeen vaati ohjaajalta voimakasta vastakkaisen käden käyttöä ja malttia, mitä jouduimme hetkisen hiomaan. En tohtinut edes yrittää heittää edelleen hieman nihkeästi irronnutta pupettia hypylle 13, joten pidin itseni liikekannalla tekemällä sen jälkeen persjätön, jota seurasi tuhoon tuomittu tervehenkinen kilpakipaisu kepeille. Ehkä ehdin, ehkä en.

Viime viikon ryhmätreeneihin hupaisa harrastustoverini tepasteli jo varsin topakasti ja zoomaili vuoroaan odottaessaan kenttää minulle kiirettä ennakoineella ilmeellä. Riemukseni radalla oli kolme (3) suoraa putkea, jotka kaahattiin kahteen kertaan, mutta onneksi Olga irtosi niihin perkeleen putkiloihin tykitystuubeihin vaivattomasti, joten tekaisin joutessani jopa pakkovalssin yhden sellaisen jälkeen. Rupeaman suurin ilonaihe oli kuitenkin käkättimen kepittely, jota edes tiukka takaaleikkaukseni ei häirinnyt.

Seuraavana päivänä oli jälleen vuorossa jumppatuokio Jennan johdolla, eivätkä minun kinttuparkani todellakaan ehtineet palautua tätä koitosta varten:

Talon erikoisena tarjoillaan huolellisesti hapotettua ohjaajaa tuskanhien kera.

Kepeille vienti osoittautui pelättyä odotettua helpommaksi, mutta haasteena oli tehdä niiden jälkeen ei voi osata -kategoriaan luokittelemani päällejuoksu, jollaista en muistaakseni itsekään ollut koskaan kokeillut. Olgan mielestä ensin karkuun kirmannut ja sitten yllättäen vastaan kääntynyt kartturi oli kuitenkin ihan normisettiä, eikä se edes harkinnut keskeyttävänsä rytmikästä rymistelyään moisen vuoksi. Okei. Mitensevoiosata?!?

Pakkovalssi on Olgan estettä nuolevilla linjoilla varsin näppärä ja nopea manööveri ja se todettiin nytkin hypyillä 10, 15 ja 18 taaksetyöntöä toimivammaksi ratkaisuksi. Välin 16-17 olin etukäteen arvioinut mahdottomaksi mielenkiintoiseksi, mutta tomera tehopakkaus irtosi jälleen ensimmäiseen putkeen niin hienosti, että sen pyöräyttäminen seuraavaan sylinteriin hoitui huolellisella haltuunotolla ja kunnollisella keilauksella. Kokonaisuus tuntui ja ilmeisesti näyttikin kohtuullisen kelvolliselta, koska Jenna toivotti meille pikaista paluuta kisaradoille.

Tämän viikon ryhmätreeneissä kokeilimme veikeällä vauhtiradalla useita vaihtoehtoisia ohjauskuvioita, ja se perskutan persjättö osoittautui olevan edelleen Olgan bravuuri - vielä tällä vuosikymmenellä tänä vuonna minun saatetaan siis nähdä tekevän sellainen myös tositilanteessa. Olin saanut Sagallekin paikan kyseisestä harjoitussessiosta, ja vertailukelpoisessa tilanteessa tuli täten todistetuksi, että täysillä tuuttaava turbokuula on jo nopeampi kuin liukkaasti liikkuva mummokoira. Läähpuuh.

Omatoimisetkin opetustuokiot ovat tarjonneet niin paljon ilahduttavia onnistumisia, että perusteellisesti painostettuna kevyesti kannustettuna ilmoitin Olgan taas kisakarkeloihin. Pelkkä ajatuskin saa pötsini sisällön pyrkimään eteen ja ylös.

6.4.2015

Aikuinen nainen mä ooooon



Tämä halittava hupipupetti, lystiahdettu leluaddikti ja armoton agimaanikko täytti tänään jo kaksi vuotta! Odotan havaitsevani huomattavia aikuistumisen merkkejä hetkenä minä hyvänsä.

28.3.2015

Agitilannekatsaus

Loputon agilityjargon julistetaan täten jatkuvaksi! Aihealueesta ahdistuvien kannattaa lopettaa lukeminen välittömästi ja poistua sivulta kulkematta Lisää suosikkeihin -valikon kautta.

Olen kuullut mammalomailun yleisesti ottaen tekevän alikiitoa harrastaville nartuille eetvarttia, mutta Olga oli ennen taukoa treenannut tavoitteellisesti vain kolmisen (joskin intensiivistä) kuukautta, joten epäilin joutuvani vääntämään arvon agikuulalle rautalankamalleja erityisesti kepeistä ja kontakteista. Jokseenkin jännittyneissä fiiliksissä vein sen muistelemaan lajin hienouksia.

Hinattuaan minut pihalta halliin Olga alkoi tutkia, mitä kulinaarisia aarteita kivituhkabuffettiin oli kuluneiden kuukausien aikana katettu. Pieni ahmatti oli kuitenkin valmis tositoimiin heti, kun oli kietaissut kitusiinsa kaikki hiekkaiset herkkupalat tärinältäni tohdin sille moista kainosti ehdottaa, ja perusohjauskuviot taipuivatkin ohjaajan myöhästelystä luovasta tauosta huolimatta varsin sujuvasti. Irtoaminen tuntui rennoista ranneliikkeistä sinkoilevaan Saippuapala-Sagaan verrattuna tahmealta, mutta tuota miniohjusta täytyykin muistaa kartturoida liioitellulla kokovartalo-ohjauksella, ja vaikka neidin kontaktit ei ennen paussiakaan olleet erityisen edustuskelpoisia, ne olivat pysyneet hämmästyttävän hyvin kuosissaan: A:ssa on olevinaan jo jonkinlaista ryhtiä, puomi on vaihtelevan valuva ja keinu toisinaan turhankin huoleton.

Etukäteen olin eniten huolissani kepittelyrutiinin mahdollisesti kokeman turhauttavan takapakin aiheuttaman korjaustoimenpidetarpeen laajuudesta, mikä näytti ensimmäisen koeponnistuksen perusteella olleen aiheellista: Olga haki kepeille oikein sisään, mutta syöksyi niistä suorin vartaloin läpi kohti horisontissa houkutellutta A:ta. Pffffftkeletanaeieieigrrrrraaargh!

Eli uudestaan kartan ja kompassin kanssa. Opastettuani ylivireisen vieteriotuksen keppiviidakon läpi tassusta pitäen sen päässä syttyi Suuri Ajatus, mikä ilmeni seuraavalla kierroksella jäätävänä pujottelutekniikkana ja -nopeutena, jotka toistuivat toistosta toitoitoiseen. Jonkin Olgan muistilokeron syvyyksistä varoittamatta esille pulpahtaneet taidot saivat aikaan villillä kiljahtelulla säestetyn voitontanssin hillittyä hihkuntaa - emme sittenkään kyntäisi koko kevättä alkeita opiskellen.

Tilanne näyttääkin vallan valoisalta: hulvaton harrastusötökkäni on palautunut tuskaisesta tiineydestä ja omistautuneesta äitiydestä hienosti ja innostus estetaiteiluun on ennallaan. Uskaltanen siis asettaa tavoitteeksi kotikisat toukokuun alussa, viidessä viikossa meidän pitäisi mainiosti ehtiä virittäytyä starttikuntoon. Hui kauhistus!

24.3.2015

Nahkakuula palaa kotiin

Pentuprojekti on vihdoin paketissa, joten pääsin hakemaan Olgan kotiin. Jälleennäkemisen riemussa nahkakuulalta napsahti sokka irti, ja sit kun se flippaa, peto on irti - yhden holtittoman pallopään heilautuksen seurauksena alahuuleni rusahti hampaitani vasten verisin seurauksin.

Memo minulle: käsittele kääkkää tukevalla niska-perse-otteella tai käytä kypärää ja maskia.

Perusteellisesti pennuistaan nauttinut puuhapehva oli jo täysin valmis vaihtamaan maisemaa ja pitikin visusti huolen siitä, etten enää jättänyt sitä pienten naskalinassujen armoille. Kotiuduttuamme Olga juhlisti vanhemmuuden vastuusta vapautumista retuuttamalla kaikkia pehmoaarteitaan ennen kuin malttoi könytä kanssani sohvalle viltin alle. Kotvan kuluttua se kuitenkin kipaisi vielä hakemaan röhköpossunsa, koska leikkivarvasta vipatti edelleen.

Tiineysajan totisuus on enää ankea muisto, hupipuupi on palannut!

On erinomaisen ihanaa, että Olga on jälleen jengissä, ilahduttavan hyvässä fyysisessä kunnossa ja mainiossa henkisessä vireessä. Kääkkäarjessa on kuitenkin syytä muistaa muutama fakta:
  • WC-paperiteline on vain koriste, sen käyttäminen tavanomaisessa telinetehtävässään vaatii vahvaa verenpainelääkitystä.
  • Lelulaatikko toimii laukaisualustana ympäri asumusta sinkoileville pehmoammuksille. Ajatuskin niiden majoittamisesta hallitusti määrättyyn paikkaan on naurettava.
  • Kaikki tavarat tulee säilyttää vähintään metrin korkeudella, sitä alemmas sijoitetut objektit tuomitaan löytäjä saa pitää -lain oma moka -pykälän nojalla menetetyiksi. Tätä kohtaa tosin sovelletaan silloinkin, kun muonavahvuuteen kuuluu vallaton shelttimummo.
  • Päivittäinen nauruterapia on taattu.


Halusin söpösen yhteiskuvan Olgasta, Retkis Retkukanasta ja Letkis Letkujalasta.


Olga halusi leikkiä.

Ja ne Olgan pupetit: riemastuttavan reippaita minikäkättimiä! Onnea ja pitkää pinnaa niiden omistajille!

3.2.2015

Pentuprojektin yhdeksäs viikko

57. vrk
Olga tutustui lämpömittariin, joka antoi päivän lukemaksi 37,6 C. Toimenpide oli mukajärkyttyneen mammakuulan mielestä kirjaimellisesti hanurista, minkä se ilmaisi toimittamalla haisevan vastalauseensa Lauran keittiön pöydän alle. Khhhhh, khhhhhhh - pitäkää tunkkinne.

58. vrk
Sagalla on taas ikävä nahkamallista überbestistään, jonka petiboksin se käy aamuisin toiveikkaana tsekkaamassa. Olgan lämpö on pyörinyt 38 asteen hujakoilla, vatsa venähtänyt jo 56-senttiseksi ja vaaka ilmoittaa painoksi vähintäänkin kunnioitettavat 7,5 kg.

59. vrk
Jatkuvasti jytäävä jälkikasvu saa emäotuksen levottomaksi.


Alalinja on edelleen siedettävä...


...mutta totuus näyttää tältä.


Minikuulien jumppatuokio.

60. vrk
Pallomahan olotila alkaa olla sen verran tukala, että puupit saisivat pian valmistautua ulosmarssiin, mikä niillä saattaa jo olla suunnitelmissakin: päivällä tilaihmeyksiön sisälämpötila oli vain 37 C. Vatsanympärys on nyt 58 cm ja paino 7,7 kg.


"Näytänkö lihavalta tässä asennossa?"



61. vrk
Vauvahautomo jätti osan aamupalastaan syömättä, ja päivällä mitattu 36,8 C:n lämpötilakin viittaa vahvasti siihen, että lähtölaskenta on alkanut.

62. vrk
Nettikameran välityksellä sain todistaa, kuinka Olga plopsautti aamusella reilussa tunnissa neljä (2+2) pontevaa plussapalloa. Ensimmäinen poika (186 g) pullahti ulos helpohkon näköisesti klo 9.16, mutta seuraavana jonossa ollutta muhkumatamia rauhallisista otteistaan kiitettävän arvosanan saava ensisynnyttäjä joutui työstämään hieman perusteellisemmin: tyttö (218 g) ulostautui klo 9.59. Vaivattomasti muutamalla huokauksella maailmaan valahtaneet tyttö (188 g) ja poika (163 g) olivat heittäneet kalvopalttoonsa päältään jo odotellessaan malttamattomina vuoroaan ja rynnistivät syntymään vain kymmenen minuutin välein: kvartetin tulostus oli ohi klo 10.30. Sekä pätevästi urakasta selviytynyt emä että välittömästi maitobaarin kanta-asiakkaiksi ryhtyneet minikuulat voivat hyvin, ja huhujen mukaan kasvattajakin jäi henkiin.


Maitobaarin kanta-asiakkaat: pojat vasemmalla, tytöt oikealla.


Nam.

27.1.2015

Pentuprojektin kahdeksas viikko

50. vrk
Olga joutui viettämään shelttien treeni-illan yksin kotona, mutta epäilen, että vieterivalaan julmasta heitteillejätöstä korvaukseksi saama puruluu auttoi sitä kestämään tämän hirvittävän vääryyden: kotiuduttuamme kulinaristimme ilmestyi boksistaan herkku huulessaan sen verran hämmästyneen näköisenä, ettei todennäköisesti ollut noteerannut lähtöämme lainkaan.

51. vrk
Tiineyden loppuvaiheessa shelttien ja muiden turkiseläinten kylkikarvat alkavat suloisesti pörhistyä pyöristyvän masun ympärillä, mutta nahkakuulan harvojen vatsahaituvien sojottaminen on lähinnä surkuhupaisa näky.

52. vrk
Olga tarjosi jälkikasvulleen vauhdin hurmaa intoutuessaan hippasille Sagan kanssa, ja mitä pienet edellä, sitä vielä pienemmät perässä: minikuulat voimistelivat koko illan, mikä ei miellyttänyt emäalusta. Khhhhh, khhhhhhh.

53. vrk
Pienet touhupallot eivät ole olleet tänäkään iltana hetkeäkään paikallaan. Mistäköhän moinen ominaisuus on voinut periytyä. Täysi mysteeri.

54. vrk
Olga lähti kasvattajansa luokse valmistautumaan jakautumiseen, mitä ennen halin sen lyttyyn. Halittavaa siinä riittääkin: pötsin ympäri tarvitaan 50 cm mittanauhaa.

55. vrk
Laura raportoi mammakuulan painavan nyt 6,7 kg - minulla ei ole vaakaa, joten vertailuarvo normaalipainosta on viime kesän rokotusreissulta, jolloin mittariin värähti 5,8 kg. Eihän yksi ylimääräinen kilo vyötäröllä tunnu missään!

56. vrk
Kahdeksannen viikon täyttyessä kääkän kiertorata on jo 54 cm.


Rantakunnossa ne ovat hylkeetkin, tuumaa Ms von Nahka-Gugelström.


Hieman takapainoinen lasti.

20.1.2015

Pentuprojektin seitsemäs viikko

Nartun vatsaontelo laajentuu selvästi kuudennen tiineysviikon jälkeen, kun sikiöiden kasvu alkaa kiihtyä: puolet niiden painonlisäyksestä tapahtuu tiineyden viimeisellä kolmanneksella. Luusto alkaa luutua 42.-45. vuorokaudella.
Lähteet: Auli Koponen, Koira saa pentuja ja Helena Koskentalo, Parempaan pentutulokseen

43. vrk
Kovimman kasvurutistuksen alkaessa nahkakuulan vyötärönympärys on 45 cm.

44. vrk
Olga oli niin tohkeissaan lähdössä ulos, että suoritti piiiiitkästä aikaa tavanomaisen ulostautumisrituaalinsa eli hyppi ja jytäsi odottaessaan omaa varusteluvuoroaan.

45. vrk
Pientä pallopötsiä pissattaa jo selvästi useammin ja enemmän kuin aikaisemmin. Yleensä se kömpii arkiaamuisin petiboksistaan vasta sitten, kun arvioi aamiaistarjoilun pian alkavan, mutta tällä viikolla neiti on vapaaehtoisesti noussut käymään takapihalla heti herätyskellon soitua ja paketoinut itsensä sitten uudestaan viltin sisälle torkuille.

46. vrk
Venyvä vatsanahka kutisee, ja Olga rapsuttaa sitä varsin näppärästi takajaloillaan. Se ei normaalisti tarjoa masuaan hipelöitäväksi kuten sheltit, mutta nykyään mammakuula pötköttää mielellään selällään ja nauttii silmät lupsuen kupunsa kevyestä kupsuttelusta.

47. vrk
Tiineet kääkkänartut kuulemma vuotavat kirkasta limaa, mutta Olga vuotaa kirkasta liimaa, joka jämähtää välittömästi tekstiileihin ja irtoaa vain saksilla pyykkikoneessa yhdeksässäkymmenessä asteessa yhtaikaa vaatteen värien kanssa. Bongasin juuri verkkareistani tuoreet jarrutusjäljet. Tuokaa tulppa.

48. vrk
Mikäli joku ei epähuomiossa ole sattunut noteeraamaan, ovat tämän talven kelit olleet keskimäärin hieman hanurista ja varsinkin viime viikkoina suoraan verrannollisia keskikehonrakentajamme ulkoiluintoon. Tänään ei ollut kahtakymmentä astetta pakkasta eikä viittä senttiä loskaa, joten käkättimen kelpasi kirmailla pliukkaassa pöpelikössä.

49. vrk
Olgan pienet alivuokralaiset ovat aloittaneet jumppaharjoitukset: niiden tilapäisen kimppakämpän kireiden seinien läpi tuntuu mukellusta. Asumuksen ympärysmitta on 48 cm.


Täysi vatsa on hyvä juttu, mutta tämä täyte on vatsalaukkuni väärällä puolella! T: Olga PS. Tämä täyte myös potkii ikävästi.

15.1.2015

Pentuprojektin kuudes viikko

Tiineyden 40. vuorokauteen mennessä sikiön kaikissa varpaissa on kynnet, karvapeite on kehittynyt ja useimmilla roduilla siinä näkyy värimerkit. Myös sukupuoli on havaittavissa selvästi jo tässä vaiheessa. 30.-40. päivien välillä kohtu voi kääntyä vatsaontelossa, mikä saattaa aiheuttaa emälle epämiellyttävän olon.
Lähteet: Auli Koponen, Koira saa pentuja ja Helena Koskentalo, Parempaan pentutulokseen

37. vrk
Möhkökuulan mahanahka on venynyt jo sen verran, että takin vyötä täytyy väljentää: vyötärönympärys 41 cm.

38. vrk
Olen hienotunteisesti yrittänyt olla mainitsematta Olgan odotusajan lemahtavaa lieveilmiötä, mutta kontattuani jälleen kirvelevin silmin ja käsilläni reittiä vihertävän katkun läpi tunnustellen avaamaan takaovea tuulettaakseni en voi enää vaieta Kävelevän Kaasuvuodon Lupsakan Lihapullan tömäkästä tuhnuttelusta. Oikeasti. Syy ilmastonmuutokseen haisee asuu meillä.

39. vrk
Vaativa Vauvahautomo on alkanut ilmaista painostavalla Darth Vader -hengityksellä, jos kun se on tyytymätön vallitseviin olosuhteisiin. Khhhhh, khhhhhhh: joudun istumaan lattialla. Khhhhh, khhhhhhh: haluan syliin. Khhhhh, khhhhhhh: tyynyni on huonosti. Khhhhh, khhhhhh.

40. vrk
Yön aikana maastoutui niin paljon lunta, ettei Olgan tavallistakin matalampi maavara enää riitä, mutta yllättävän reippaasti se lyllersi loikki hangessa. Totinen elintasovyötärön tavoittelu näyttää alkaneen: mittaa jo 43 cm.


Olga bloggaa.

41. vrk
Nämä pennut syntyvät huolellisesti ravistettuina: toistaiseksi kamalinkaan kuvotus tai täytelöitynyt olemus ei ole saanut vieteripehvaa lopettamaan holtitonta tasajalkahyppimistä, kun se haistaa jotakin mahdollisesti syötäväksi kelpaavaa.

42. vrk
Neljän ensimmäisen viikon oikuista oireista päätellen päivittäinen pahoinvointi on enää vain epämukava muisto, ja nyt on aika alkaa lisätä emäotuksen ruokamäärää pienten nahkapallojen kasvuspurttia varten. Olga on Oikein Onnellinen Odottaja.


Pallomahan 42. vrk

6.1.2015

Pentuprojektin viides viikko

Kitalaki umpeutuu noin 32 vuorokauden ikäisellä alkiolla ja 33. vuorokaudella silmäluomet sulkeutuvat ja osa verkkokalvon hermosolukerroksesta on valmis. Noin 35. vuorokauteen mennessä koiran koko rakenne on havaittavissa ja kaikki elinjärjestelmät ovat kehittyneet esiasteikseen, mutta kudokset niissä eivät vielä ole erilaistuneet. Alkiota aletaan kutsua sikiöksi sen jälkeen, kun kaikki elimet ovat erilaistuneet.
Lähteet: Auli Koponen, Koira saa pentuja ja Helena Koskentalo, Parempaan pentutulokseen

29. vrk
Olga sytytti vatsansa alle myöhäiset jouluvalot, kun kaikki nisät punastuivat loistamaan helakasti. Vuoden viimeisen päivän kunniaksi taivaalle roiskitut rahatukut raketit eivät sen maailmanrauhaa häirinneet: pahimman sotatilan aikana sheltit sentään vaivautuivat nostamaan päätään tyynystä, mutta nahkakuula kuorsasi koivet oikosenaan peiton alla.

31. vrk
Halipulakuula on lisännyt uuden ongelman kokoelmaansa: se tahtoo kovasti usein syliin, mutta ei millään enää jaksa hypätä sinne, joten nostelen mukapunkeroa mutisematta, kuten hovipalvelijan kuuluukin. Loikkaaminen sohvalle kuraisilla tassuilla luonnistuu kehveliltä kuitenkin turhankin vaivattomasti.

35. vrk
Takana on tähän asti helpoin viikko: keskikehonrakentajamme on ollut hyväntuulinen ja vahvasti läsnä.


Masumuotia à la 35 vrk.