Edellisenä viikonloppuna jouduimme jättämään Janakkalan jumppatuokion väliin ohjaajan seljättäneen syyslentsun vuoksi, mutta Kirkkonummen kinkereihin mennessä
toinen keuhkoistani oli jo alkanut toimia kartturointikuntoni oli taas kutakuinkin kohdallaan. Otimme tuntumaa
Niinu Agility Sport -areenan keinonurmialustaan kolmella Anne Saviojan suunnittelemalla sutaisulla, jotka pakottivat meidät hetkittäin tukevasti epämukavuusalueelle.
A-radalle Arvon Intopiukee karkasi hävyttömästi, mutta
huomasin jatkavani suoritusta päätin pitää pallopäälle paikallaan pysymisen periaatteista kertausharjoitukset ennen seuraavaa starttia. Keppien jälkeinen persjättö-taaksetyöntö-niisto-persjättö oli tavattoman toimiva, kuten myös viidelletoista sorvattu särmä saksalainen. Työnnettyäni sekunniksi suuntimat kadottaneen Olgan putkeen 19
unohduin haaveilemaan maailmanrauhasta jäin varmuuden vuoksi vartomaan kiljukuulaa takaisin päivänvaloon, joten loppusuoralla minulle tuli tarpeettoman kiire, mutta kokonaisuus tuntui hyvältä ja tiukoista kieputuksista huolimatta vauhdikkaalta. Luulinkin meidän kartuttaneen nollatiliämme, joten olin hitusen hämmästynyt kuultuani, että puomilta puuhapehvalle oli tuomittu
väärä kyseenalainen vitonen - minusta osuma oli ollut selvä ja oli kuulemma näyttänyt siltä myös kentän laidalle. Tuloksena siis 5/-4,24 ja sijoitus 10.
Selvästi suoraviivaisemmalla B-radalla jätin Olgan starttiin astetta ankarammalla asenteella ja marssin kakkoselle ottamaan kiltisti odottaneen otuksen vastaan. Etukäteen epäilin välille 5-7 veivattavan saksalainen-taaksetyöntö-päällejuoksu-setin hidastavan hilluhiirtä huomattavasti, mutta minullepa tulikin vitosella kiire ehtiä pois sen tieltä, ja kutonen taipui yhtä tömäkästi - nyt kyllä WAU! Putkesta 10 kiihkeä käkätin keksi lähteä kaahaamaan selkäni takaa kohti A:ta, mutta sain sen käännettyä muurille, ja muutamaa mutkaa myöhemmin varmistin, että tuomarikin ehti nähdä pienten tassujen tepsutuksen puomin kontaktilla. Tykisti tuutannut touhukuula tekaisi tulokseksi 0/-6,46 sijoittuen kymmenenneksi 4,24 m/s etenemällä.
C-hypärille asiallisesti ampautunut Olga kolautti harmillisesti pituuden toista palikkaa, mutta kutoselle teimme sekä rytmitykseltään että linjoiltaan niiiiin sievän saksalaisen, että vieläkin hymyilyttää - se oli pieni askel ihmiskunnalle, mutta valtava loikka koirakolle, jolle nämä esteen taakse suuntautuneet lähetykset ovat vaatineet varmistelua. Tästä ilahtuneena pinkaisin duunaamaan muurin jälkeen sokkarin, joka
oli aavistuksen myöhässä ei ollut aivan niin sulava kuin olisin toivonut, mutta kompuroinnillani kyllästetty kääpiö vaihtoi silti siististi puolta ja katosi sitten putkeen 13 ottamaan vauhtia seuraavalle suoralle. Kuudelletoista saavuin arvioimaani aikaisemmin ja patsastelin siten
pershe pystyssä suorin jaloin odottamassa putkesta sinkoutunutta spurttikuulaa, jota seisoskeleva ohjastaja edelleen hämmentää, mutta reippaalla rohkaisulla ja napakalla niistolla kohdasta selvittiin kiellotta, joten tulos oli lopulta 5/-3,61 ja sijoitus jälleen 10.
Olgalla oli kaikilla radoilla rrrautainen asenne ja tekemisessä uudenlaista potkua - jouduinhan tekemään yhteensä yhdeksän (9)
murheenkryyniä taaksetyöntöä erilaisin variaatioin, mutta ne tuntuivat yhtä omaa suhmurointiani lukuun ottamatta lennokkaammilta kuin aikaisemmin - joten päivän vedoista jäi huippuhyvä fiilis, minkä myös yltiöiloiselle kilpuritoverilleni ilmaisin. Tätä lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti