JAU:n kilpailut 18.10.2015 - Peto on irti!

JAU:n lokakisoissa pääsimme pitkästä aikaa tositoimiin Ojangon koiraurheilukeskukseen, jonka kumirouhetta Olga on kiskonut kitusiinsa oksennusseuraamuksin pitävään pohjaan nahkakuulani on ottanut ensimmäisen kerran tuntumaa jo pentuna. Päivän kahdella ensimmäisellä radalla ratkaistuun kääpiöpinsereiden rotumestaruusmittelöön oli ilmoittautunut kiitettävät 22 kolmosluokan koirakkoa, ja etukäteislaskelmissani arvioin meidän pystyvän passelilla perussuorituksella ponnistamaan viiden parhaan joukkoon.

Salme Mujusen F-hypärin persoonallinen rataprofiili tarjosi sen koeajaneille makseille haasteita, mutta oli verrattain vaivaton mineille, jotka tehtailivat yhteensä vaatimattomat 31 nollatulosta. Alun putkirallin tehokkain toteutustapa vaati minulta ankaraa arvuuttelua särmää suunnittelua, mutta valitsemani variaatio todistautui toimivaksi, ja kepeiltä kenttää kiertäneelle radalle sinkoutunut spurttikuula kääntyi vauhtipätkän päätteeksi niin ärhäkästi, että törmäsi tukijalkaani antaen aiheesta asianmukaista palautetta. Vaikka oma tekemiseni tuntui kokonaisuudessaan kankealta, rallatteluradalla 4,53 m/s kipaisseen Olgan tulos oli 0/-16,63 sijoituksella 12/53, ja kääkkäkarkeloissa neiti asemoitui tässä vaiheessa kolmanneksi.

Anne Saviojan sujuvalla E-radalla liukkaan liitokuulan linjat olivat lennokkaita: vitosen jälkeen vellihousumaisen varmisteluvalssini korvasi priima persjättö, kepeille käkätin imeytyi itsenäisesti eikä kuudentoista kiepautus verottanut vauhtia. Puomin kontaktilla osuma oli turhan täpärä, mutta 4,26 m/s viilettänyt vinkuintiaani tuuttasi tuloksekseen 0/-7,52 suhteellisen sävähdyttävällä sijoituksella 5/51.

Luokan päätyttyä takaraivossani kutitteli ajatus seitinohuesta saumasta sunnuntain superyllätykseen, ja kun lopulta näin tulosluettelossa erään veikeän vieteriotuksen nimen perässä merkinnän SERT-A, saattoivat tarkkaavaisimmat havaita minun tanssahtavan pari tahtia sambaa. Lisäksi koko kääkkäköörin kukistaminen tällä radalla sinetöi Olganaattorille myös rotumestaruuden. Taivas varjele!

Kiitos kysymästä - en tiedä, miten tämä on mahdollista. Epäilen kuitenkin moisen onnenkantamoisen taidonnäytteen tukevan sitä, mitä olen kaikkialla kailottanut varovaisesti vihjaillut: Olga on paitsi rotuisekseen pätevä päristin, myös yleisesti ottaen potentiaalinen agilitypeto.

Palkintojenjakoseremonioiden jälkeen jumppatuokio jatkui vielä Saviojan D-radalla. Kolmosen ja nelosen väliin olisi kannattanut kikkailla japanilainen tai jokin muu mahtimuuvi, mutta pää puuduksissa halusin uskoa välistävedon voimaan, jonka tahdottoman toteutuksen kireävireinen kilpuritoverini tulkitsi taaksetyönnöksi ja nappasi nelosen väärältä puolelta. Harmillinen hutilointini teilasi täysin tehtävissä olleen triplanollan, joka toisaalta toteutuessaan olisi vakavasti vaarantanut lajin uskottavuuden.

Onneksi päivän uroteoista tallentui mahtavien muistojen lisäksi myös videomateriaalia. Keskimmäinen kirmaisu on jopa minusta kelvollista katsottavaa, mutta kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti erääseen pikanttiin pyöräytykseen, jonka kuvaustiimikin arvioi hienoksi.

Lokakuun 2014 lopussa kilpauransa aloittaneen hauskan hurvelini ensimmäinen aktiivivuosi on ollut pentuprojektin ja kesäisen hormonihuuruilun vuoksi kovin rikkonainen, joten tämän syksyn ainoa tavoite oli yhteistyön ja kisarutiinin vahvistaminen. Nämä bonuksena tulleet tulokset uhkaavat jo lipsahtaa liioittelun puolelle, ja kunhan vielä rohkaistun käyttämään käkättimen koko kapasiteettia, täytynee seuraavat tavoitteet tohtia asettaa hieman korkeammalle.

Mestaruuspystinsä mittainen miniotus.