21.9.2013

Syyspörriäinen

Eilen isäntä soitti minulle töihin kertoakseen, että Olgaa oli pistänyt ampiainen: kohtaamisen toinen osapuoli oli löytynyt henkitoreissaan lattialta ja toinen kyyhötti kärsivän näköisenä pedissään. Aikunkiva - eläinlääkärin puhelinnumeroa paniikissa etsien ensiapuohjeita mielessäni rauhallisesti kerraten kehotin häntä paikallistamaan osumakohdan, mutta mitäpä muutakaan utelias pupsi tekisi bongaamalleen pörriäiselle kuin metsästäisi sen suuhunsa.

Hitusen huolestuneena kuuntelin isännän infernaalista ähellystä leukansa lukinneen kääkkälapsen kitaosaston kimpussa, ja lopulta minulle raportoitiin pimpparin puolustusvälineen juuttuneen hyökkääjän kieleen, mikä luonnollisesti suretti suurta saalistajaa. Tällä kerralla tarina päättyi onneksi onnellisesti: kohmeloinen kiusankappale (jolla viittaan nyt hyönteiseen) oli epähuomiossa unohtanut roiskaista myrkkynsä, joten vallaton vieteripehvapentu ponnahti leikkihommiinsa heti, kun piikki oli ulkoistettu sen lihasta.

Ja onneksi tuon temppupepun tempauksillaan kuontalooni värväämä harmaiden hiusten armeija ei erotu luonnonvaaleasta tupeestani.

17.9.2013

Ei vapaata vangita voi

Mutta kylvettää voi, kele.

Palatessani eilen elannonhankintahommista kotiin minua ei tervehtinytkään Olgan säveltämä, sovittama ja estoitta esittämä rytmikäs kompostikehikon rämpytys, vaan sen sijaan Sagan ja Magnuksen seassa vastaan pomppelehti riemusta repeämäisillään ollut nahkakuula. Ehdin jo kirota shelttien ahneuksissaan änkeneen portin läpi kylppäriin puhaltamaan pentuparan herkut, mutta tarkemmat tutkimukset osoittivat pahiksen vängänneen tiensä vapauteen vallan korkeimman omatoimisesti. Iloinen jälleennäkeminen muuttui astetta yksipuolisemmaksi huomattuani, että nokkeluudestaan huumaantuneena halvatun hitutötterö ehtiväinen epeli oli sekoittanut sängyn ja sanomalehden käyttötarkoitukset, käynyt ykkösellä yhdessä koirien pedeistä ja pöhköyksissään pistänyt pitkäkseen luomusti lämmittämälleen alustalle - punkan lisäksi myös pupsi tuoksahti uhkaavasti urealta.

Ollos huoleti, Olgaseni, tällä tempulla tuomitsit juuri itsellesi tehostettua tutkintavankeutta koko loppuelämäksivuodeksi ja voitit lisäksi superyllätyssektorista kylpylälahjakortin, jonka tulet lunastamaan välittömästi. Onnittelut!

Pahaa-aavistamaton puuhapuupi marssi häntä tötteröllä pesuosastolle, mutta aikoi ensimmäisen vesipisaran kohdattuaan tehdä maailmanennätyksen sekä katoamisnopeudessa että pakosyöksyn pituudessa. Liukkaasti liikekannalle luiskahtamaisillaan olleen pissaliisan pesupuuhissa reaktioherkkyyteni haastettiin hävittävähköön kaksintaistoon, josta kuitenkin selvisin pirulaisen pillistä nappaamani pihtiotteen käsittämättömän kärsivällisyyteni ansiosta kunnialla.
 
Sheltin puolitoistatuntiseen palttoonpuleeraussessioon verrattuna kääkän kylvetys oli kikkailusta huolimatta kerrassaan kivuton kokemus: rimpuiluineenkin kyseinen toimitus kesti kokonaiset neljä minuuttia. Föönaamiseen kului aikaa osapuilleen saman verran, tosin tikkutukka olisi kuivunut vieläkin hätäisemmin, ellei kohde olisi kymmenen sekunnin välein saanut tähtäämistä vaikeuttavia riekkuhepuleita.

Puhdistautumisrituaalilla syntinsä sovittanut pentu onkin taas mukava ottaa sohvalle kainaloköllöttäjäksi.

15.9.2013

Muodin huipulla


Oman elämänsä huippumalli esittelee syksyn sadetakkimuotia. Asenne ainakin on kohdallaan.

14.9.2013

Kulmahammasta kolottaa

Olgalle tämän viikon tiistai oli jopa superyltiöällöpositiivisessa pentumittakaavassa P*ska Päivä: jo anteeksiantamaton päivällisen evääminen pahoitti puuperon mielen, mutta huumorinkukka kuihtui lopullisesti, kun mukava autoajelu ei päättynytkään agilitykentälle tai koirakavereiden luokse, vaan eläinlääkärin pihaan. Silppurin raastinosastossa nimittäin komeili yhteensä kahdeksan kulmahampaan aihiota, vaikka tarvittavan tuhon saisi aikaan puolta pienemmälläkin määrällä, joten harmillinen harvennusoperaatio oli välttämätön.

Olin jo toisen rokotuskerran yhteydessä neuvotellut vakioklinikallamme mahdollisesta hampaanpoistosta, mutta koska olen pihi köyhä, kiikutin pahaa-aavistamattoman pennun tapaamaan lääkäriä, jota sen kasvattaja oli suositellut hyvänä ja huokeana - jopa niin halpana, että suhtauduin saamaani hinta-arvioon hieman skeptisesti. Useimmilla vastaanotoilla omistajaa kehotetaan häipymään häiritsemästä kipaisemaan vaikka asioille mitättömimmänkin toimenpiteen aikana, joten olin suunnitellut viettäväni laatuaikaa shelttieni kanssa tohtorin nyppiessä liikahampit pois, mutta nyt minut varoittamatta värvättiin avustajan rooliin ja kannustettiin olemaan pyörtymättä.

Ja ettäkö naskali, jonka juuri on tuplasti pidempi kuin itse hammas, lähtisi käden käänteessä kevyesti nyppäisemällä? Juuei.

Menemättä tarkemmin brutaaleihin yksityiskohtiin voin mainita, että kulmureiden irrottaminen on varsin ronski temppu, jota seuratessani päättelin verrattain vikkelästi, että potilaasta puristaminen ei varsinaisesti vaadi katsekontaktia kohteeseen. Ikkunoista avautuneesta metsämaisemasta löytyikin tiirailtavaksi yllättävän paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Murjonnan maksimoimiseksi räpäräpän alajyrsimet eivät halunneet irrota sivistyneellä suostuttelulla, vaan vaativat tavanomaistakin väkivaltaisempaa lähestymistapaa. Ylimääräinen yläkalusto olisi todennäköisesti separoitunut vapaaehtoisestikin, mutta varmuuden vuoksi sekin sorvattiin sijoiltaan.

Kotiuduttuamme tuuppasin Olgan kahden fleecepeiton alle koisaamaan krapulansa pois, ja illalla vällyjen välistä ponnahtikin varsin pirteä puupi kärttämään missaamaansa murkinaa. Seuraavana aamuna neiti rouskutti puruluutaan perinteisellä perusteellisuudella, joten ilmeisesti leukaperät eivät olleet rusikoinnin jäljiltä järin kipeät.

Jaa niin, se toimenpiteen hinta, jonka houkuttelemana päädyin tällaisen veriteon silminnäkijäksi, oli todellakin edullinen. Mitätön. Suorastaan naurettava.

9.9.2013

Nahkis & Retkis



Olgan ehdoton ykköslemppariaarre on Marjalta adoptoitu Retkukana, joka oli lojunut hyljeksittynä hänen koiriensa ylitsevuotavassa lelulaatikossa. Nyt Retkis on nahkakuulan unikaveri, painikaveri, riekkukaveri, juoksukaveri ja ulkoilukaveri, ja se on saanut myös astetta ronskimpaa niskahierontaa, kun Magnus keksi, että tuossa kääkänkuolaisessa pehmossahan on jumankekka vinkupilli.

Tämäkin symbioosi oli rakkautta ensiretuutuksella.

8.9.2013

Kuinka sisupussi kesytetään?

Ainekset:
1 viiden kuukauden ikäinen puuhapentu
1 aurinkoinen vapaapäivä, esimerkiksi sunnuntai
1 koiranäyttely
1 agilitykilpailu
koiria ja ihmisiä oman maun mukaan, kuitenkin vähintään tusina

Herätetään pentu klo 6.30 ja pakataan se touhunneena, ruokittuna ja tyhjennettynä autoon pari tuntia myöhemmin. Ajetaan 35-40 minuuttia näyttelypaikalle ja annetaan pennun katsella kehän tapahtumia ja seurustella ihmisten kanssa noin +24 asteen lämpötilassa klo 13.30 asti. Muistetaan juottaa puuperoa välillä.

Pakataan pentu uudelleen autoon ja hurautetaan vartissa (huom! pidemmät lepotauot lisäävät kokonaiskypsennysaikaa) agilitykilpailuareenalle. Annetaan pennun seurata kisaajia ja peuhata muiden pennejen kanssa, kierrokset saavat nousta vapaasti. Pupsi laitetaan jäähtymään aikaisintaan klo 17.

Kun pentu on tutustunut vielä pariin uuteen ihmiseen, se pakataan taas autoon, kyyditään kotiin ja syötetään tukevasti. Kymmenen tuntia jännittävien tapahtumien kuumotuksessa raukeanväsähtäneeksi haudutetusta kääkänpoikasesta nautitaan sylissä tuhisevana lämpimänä pallerona punaviinilasillisen ja tyytyväisen hymyn kera.

7.9.2013

Kylppäriin kadonnut

Olen verenpainettani kontrolloidakseni aikuisten koirien kotirauhaa vaaliakseni ruukannut julmasti säilöä Olgan työpäivieni ajaksi kylpyhuoneeseen portin taakse kymmenen lelun, kolmen puruluun ja yhden herkkutikun kera. Shelttilapsosten kanssa vastaava järjestely on yhtä tanskalaispoikkeusta lukuun ottamatta toiminut vähintään hyvin, mutta tänä kesänä näky on kotiutuessani usein ollut tämäntyyppinen:


Pienikokoinen, mutta tehokas 4500 W monitoimikone, Tekniikan Maailman testivoittaja 9/2013. 12 nopeutta ja pulssitoiminto. Viipaloi, suikaloi, raastaa, silppuaa ja sekoittaa. TM:n vertailun paras hermoromahduksen alustaja.


Eräänä iltana jätin Olgan lähtiessäni rohkeasti rellestämään shetlantilaisten kanssa, mutta poissaollessani Reilukerho Sheltit oli kokoontunut ja oma-aloitteisesti sulkenut puuhapuupin tavanomaiseen tyrmäänsä. Rivien välistä lienee luettavissa kannanotto nahkacooliuteen.

Tänään aamukahvia keitellessäni alkoi residenssimme itäsiivestä kantautua haikeaa piippausta. Tarkemmissa tutkimuksissa löysin erään pienen ahmatin kurkkimassa kylppärin ovella kysellen, miksi aamun herkkutikkutarjoilu on myöhässä - mokoma miniahmatti kehtaa vaatia korvausta työaikavankeudestaan myös viikonloppuisin.

Eeei onnistu.

Mitä, miksi, milloin?

Mitä?

Positiivista energiaa pursuava puuhapuupi. Voimakkailla mielipiteillä varustettu ja niitä selkeästi artikuloiden ilmaiseva nahkakuula. Kääpiöpinseri, joka luulee olevansa shetlanninlammaskoira.

Mildstream Gonnabe Feeling Chic eli Olga.



Kävin ensimmäisen kerran katsomassa nahkakuulaa, kun se oli neljän viikon ikäinen. Jo tuolloin kovin touhukas tyllerö taapersi häntä vipattaen ympäri huonetta, yritti pontevasti kiivetä syliini ja hyökkaili hurrrjasti ikenet irvessä sormieni kimppuun.


Miksi?

Alun perin aloin miettiä karvanlähdön maailmanmestaruuskisoissa kärkikahinoissa mitelleiden shelttinarttujeni rinnalle rotua, jonka turkki (tai turkittomuus) ei rajoittaisi näyttelyharrastustani. Nyt minulla on jo useamman vuoden ajan ollut kaksi paimenninta, joiden tukat ovat aina edustuskunnossa, mutta ajatus koirasta, josta tarvitsisi vain pyyhkiä pölyt ennen kehään menoa ja joka ei merkittävästi lisäisi nurkissa majailevien villapalleroiden ja sisälle kannettujen metsän aarteiden määrää, kävi lopulta vastustamattomaksi.

Kääpiöpinserissä ihastuin koko sen olemukseen: kompaktiin kokoon, kauniiseen rakenteeseen ja ryhtiin sekä etenkin tapaamieni yksilöiden rempseän röyhkeään luonteeseen. Vakavasti harkittavien listalla on pari muutakin rotua, joihin mahdollisesti tulen vielä jossain vaiheessa tutustumaan paremmin, mutta nyt juuri kääkkä tuntui kokonaisuutena parhaalta. Voin kolmen kuukauden kokemuksella ja yhden pentusen mittavalla otannalla todeta olevani valintaani verrattoman tyytyväinen.



Toisen visiitin aikana tein 7-viikkoiselle tättähäärälle pienimuotoisen pentutestin, jonka edetessä puupero alkoi pitää minua hulluna akkana epäilyttävänä henkilönä, johon olisi viisasta pitää huolellisesti etäisyyttä. Oletin viimeisenä vuorossa olleen selätysosion olevan lopullinen silaus pilatulle luottamukselle, mutta kun päästin rrraivokkaasti räpiköineen rinsessan irti, se ponnahti pystyyn ja syöksyi suoraan syliini antamaan sarjapusuja, eikä suostunut poistumaan luotani koko iltana.
Rakkautta ensiretuutuksella.


Milloin?

Seitsemän vuoden haaveilun jälkeen aika alkoi viime talvena erinäisistä syistä tuntua enemmän kuin otolliselta pienelle lyhytkarvaiselle syrjähypylle, ja toukokuun 2013 lopussa meille muutti sijoitukseen tämä vauhdikas vieteriotus. Kiitos Lauralle ja Artolle luottamuksesta!


Nyt neiti Olga Riemu-Ilona von Nahka-Gugelström on viiden kuukauden ikäinen hurmaava hupipuupi, jonka tarjoileman nauruterapian ansiosta uskon eläväni kovasti kauan. Ellei ratkaiseva verisuoni repeä päässäni räpätin laajentaessa kiellettyjen puuhien repertuaariaan eksponentiaalisesti.


Tämän blogin on tarkoitus tarjota välähdyksiä elämästä riemuidiootinkuplan kanssa, vertaistukea muiden käkätinkakaroiden kotiorjille sekä aihetta (vahingon)iloon kaikille kääpiökoiramaisista edesottamuksista kiinnostuneille.