Palatessani eilen elannonhankintahommista kotiin minua ei tervehtinytkään Olgan säveltämä, sovittama ja estoitta esittämä rytmikäs kompostikehikon rämpytys, vaan sen sijaan Sagan ja Magnuksen seassa vastaan pomppelehti riemusta repeämäisillään ollut nahkakuula. Ehdin jo kirota shelttien ahneuksissaan änkeneen portin läpi kylppäriin puhaltamaan pentuparan herkut, mutta tarkemmat tutkimukset osoittivat pahiksen vängänneen tiensä vapauteen vallan korkeimman omatoimisesti. Iloinen jälleennäkeminen muuttui astetta yksipuolisemmaksi huomattuani, että nokkeluudestaan huumaantuneena
Ollos huoleti, Olgaseni, tällä tempulla tuomitsit juuri itsellesi tehostettua tutkintavankeutta koko loppu
Pahaa-aavistamaton puuhapuupi marssi häntä tötteröllä pesuosastolle, mutta aikoi ensimmäisen vesipisaran kohdattuaan tehdä maailmanennätyksen sekä katoamisnopeudessa että pakosyöksyn pituudessa. Liukkaasti liikekannalle luiskahtamaisillaan olleen pissaliisan pesupuuhissa reaktioherkkyyteni haastettiin hävittävähköön kaksintaistoon, josta kuitenkin selvisin
Sheltin puolitoistatuntiseen palttoonpuleeraussessioon verrattuna kääkän kylvetys oli kikkailusta huolimatta kerrassaan kivuton kokemus: rimpuiluineenkin kyseinen toimitus kesti kokonaiset neljä minuuttia. Föönaamiseen kului aikaa osapuilleen saman verran, tosin tikkutukka olisi kuivunut vieläkin hätäisemmin, ellei kohde olisi kymmenen sekunnin välein saanut tähtäämistä vaikeuttavia riekkuhepuleita.
Puhdistautumisrituaalilla syntinsä sovittanut pentu onkin taas mukava ottaa sohvalle kainaloköllöttäjäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti