Syyspörriäinen

Eilen isäntä soitti minulle töihin kertoakseen, että Olgaa oli pistänyt ampiainen: kohtaamisen toinen osapuoli oli löytynyt henkitoreissaan lattialta ja toinen kyyhötti kärsivän näköisenä pedissään. Aikunkiva - eläinlääkärin puhelinnumeroa paniikissa etsien ensiapuohjeita mielessäni rauhallisesti kerraten kehotin häntä paikallistamaan osumakohdan, mutta mitäpä muutakaan utelias pupsi tekisi bongaamalleen pörriäiselle kuin metsästäisi sen suuhunsa.

Hitusen huolestuneena kuuntelin isännän infernaalista ähellystä leukansa lukinneen kääkkälapsen kitaosaston kimpussa, ja lopulta minulle raportoitiin pimpparin puolustusvälineen juuttuneen hyökkääjän kieleen, mikä luonnollisesti suretti suurta saalistajaa. Tällä kerralla tarina päättyi onneksi onnellisesti: kohmeloinen kiusankappale (jolla viittaan nyt hyönteiseen) oli epähuomiossa unohtanut roiskaista myrkkynsä, joten vallaton vieteripehvapentu ponnahti leikkihommiinsa heti, kun piikki oli ulkoistettu sen lihasta.

Ja onneksi tuon temppupepun tempauksillaan kuontalooni värväämä harmaiden hiusten armeija ei erotu luonnonvaaleasta tupeestani.