Kylppäriin kadonnut

Olen verenpainettani kontrolloidakseni aikuisten koirien kotirauhaa vaaliakseni ruukannut julmasti säilöä Olgan työpäivieni ajaksi kylpyhuoneeseen portin taakse kymmenen lelun, kolmen puruluun ja yhden herkkutikun kera. Shelttilapsosten kanssa vastaava järjestely on yhtä tanskalaispoikkeusta lukuun ottamatta toiminut vähintään hyvin, mutta tänä kesänä näky on kotiutuessani usein ollut tämäntyyppinen:

Pienikokoinen, mutta tehokas 4500 W monitoimikone, Tekniikan Maailman testivoittaja 9/2013. 12 nopeutta ja pulssitoiminto. Viipaloi, suikaloi, raastaa, silppuaa ja sekoittaa. TM:n vertailun paras hermoromahduksen alustaja.

Eräänä iltana jätin Olgan lähtiessäni rohkeasti rellestämään shetlantilaisten kanssa, mutta poissaollessani Reilukerho Sheltit oli kokoontunut ja oma-aloitteisesti sulkenut puuhapuupin tavanomaiseen tyrmäänsä. Rivien välistä lienee luettavissa kannanotto nahkacooliuteen.

Tänään aamukahvia keitellessäni alkoi residenssimme itäsiivestä kantautua haikeaa piippausta. Tarkemmissa tutkimuksissa löysin erään pienen ahmatin kurkkimassa kylppärin ovella kysellen, miksi aamun herkkutikkutarjoilu on myöhässä - mokoma miniahmatti kehtaa vaatia korvausta työaikavankeudestaan myös viikonloppuisin.

Eeei onnistu.