Mitä, miksi, milloin?

Mitä?

Positiivista energiaa pursuava puuhapuupi. Voimakkailla mielipiteillä varustettu ja niitä selkeästi artikuloiden ilmaiseva nahkakuula. Kääpiöpinseri, joka luulee olevansa shetlanninlammaskoira.

Mildstream Gonnabe Feeling Chic eli Olga.

Kävin ensimmäisen kerran katsomassa nahkakuulaa, kun se oli neljän viikon ikäinen. Jo tuolloin kovin touhukas tyllerö taapersi häntä vipattaen ympäri huonetta, yritti pontevasti kiivetä syliini ja hyökkaili hurrrjasti ikenet irvessä sormieni kimppuun.

Miksi?

Alun perin aloin miettiä karvanlähdön maailmanmestaruuskisoissa kärkikahinoissa mitelleiden shelttinarttujeni rinnalle rotua, jonka turkki (tai turkittomuus) ei rajoittaisi näyttelyharrastustani. Nyt minulla on jo useamman vuoden ajan ollut kaksi paimenninta, joiden tukat ovat aina edustuskunnossa, mutta ajatus koirasta, josta tarvitsisi vain pyyhkiä pölyt ennen kehään menoa ja joka ei merkittävästi lisäisi nurkissa majailevien villapalleroiden ja sisälle kannettujen metsän aarteiden määrää, kävi lopulta vastustamattomaksi.

Kääpiöpinserissä ihastuin koko sen olemukseen: kompaktiin kokoon, kauniiseen rakenteeseen ja ryhtiin sekä etenkin tapaamieni yksilöiden rempseän röyhkeään luonteeseen. Vakavasti harkittavien listalla on pari muutakin rotua, joihin mahdollisesti tulen vielä jossain vaiheessa tutustumaan paremmin, mutta nyt juuri kääkkä tuntui kokonaisuutena parhaalta. Voin kolmen kuukauden kokemuksella ja yhden pentusen mittavalla otannalla todeta olevani valintaani verrattoman tyytyväinen.

Toisen visiitin aikana tein 7-viikkoiselle tättähäärälle pienimuotoisen pentutestin, jonka edetessä puupero alkoi pitää minua hulluna akkana epäilyttävänä henkilönä, johon olisi viisasta pitää huolellisesti etäisyyttä. Oletin viimeisenä vuorossa olleen selätysosion olevan lopullinen silaus pilatulle luottamukselle, mutta kun päästin rrraivokkaasti räpiköineen rinsessan irti, se ponnahti pystyyn ja syöksyi suoraan syliini antamaan sarjapusuja, eikä suostunut poistumaan luotani koko iltana.
Rakkautta ensiretuutuksella.

Milloin?

Seitsemän vuoden haaveilun jälkeen aika alkoi viime talvena erinäisistä syistä tuntua enemmän kuin otolliselta pienelle lyhytkarvaiselle syrjähypylle, ja toukokuun 2013 lopussa meille muutti sijoitukseen tämä vauhdikas vieteriotus. Kiitos Lauralle ja Artolle luottamuksesta!

Nyt neiti Olga Riemu-Ilona von Nahka-Gugelström on viiden kuukauden ikäinen hurmaava hupipuupi, jonka tarjoileman nauruterapian ansiosta uskon eläväni kovasti kauan. Ellei ratkaiseva verisuoni repeä päässäni räpätin laajentaessa kiellettyjen puuhien repertuaariaan eksponentiaalisesti.

Tämän blogin on tarkoitus tarjota välähdyksiä elämästä riemuidiootinkuplan kanssa, vertaistukea muiden käkätinkakaroiden kotiorjille sekä aihetta (vahingon)iloon kaikille kääpiökoiramaisista edesottamuksista kiinnostuneille.