Viime viikonloppuna olin huomaavinani, että Olgan riemurasia römpötti pahaenteisesti, ja maanantaina sen ahteri alkoikin falskata. Kiima-aika on perinteisesti ollut törötoosalle melkoista mielialasirkusta, joten jo kahden tunnin kuluttua ensimmäisestä veripisarahavainnosta Magnus oli saada kärttykuulalta sarjatulella pataansa ihan vain siksi, että erehtyi hengittämään samaa ilmaa kuin Hänen Ailahtelevaisuutensa.
Seuraavat pari viikkoa nautimme siis samanlaisista karnevaalitunnelmista kuin Olgan ensimmäisen ja toisen hormonimyrskyn aikaan. Rentouttavaa kesälomaa minulle!
Ajoitus on myös sikäli oivallinen, että olin päättänyt passata kaikki näyttelyt lomani aikana, jotta voisimme ahertaa kisarintamalla. Juoksuinen narttuhan toki voisi startata kolmosluokassa, mutta tässä kriittisessä tilassa kilpurillani vuotaa peräpään lisäksi myös korvien väli sen verran, että epäilen sen olevan kykenemätön uskottaviin urheilusuorituksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti