E-HKK:n kilpailut 25.4.2015 - Takaisin tositoimiin

Alkuperäisestä sotasuunnitelmasta poiketen ilmoitinkin Olgan kotikinkereiden sijaan jo Huitsin Nevadassa Parolan koulun urheilukentällä järjestettyihin E-HKK:n kisoihin. Viimeistelytreenit enteilivät katastrofia jännittäviä hetkiä, kun arvon agikuula yleisen nihkeilyn lisäksi keksi kehittää upouuden A-ongelman jääden esteen harjalle keikkumaan, hipsutteli sitten kontaktirajan tuntumaan ja loikkasi siitä näyttävästi kohti ääretöntä ja sen yli. Useamman kerran.

Vähempikin olisi riittänyt kohottamaan verenpaineeni ennätyslukemiin.

Olemme viime viikkoina harjoitelleet niin karmeita kieputuksia ja tuskaisia tuuttauksia, että Anne Saviojan tuomaroima koiran hallintaa vaatinut A-rata vaikutti ansoistaan huolimatta veikeältä veivaukselta. Koska Olga ei ollut aikaisemmin kisannut ulkona, arvuuttelin tuulen suunnan kentän reunoilla seisoskelleen yleisön mahdollista vaikutusta sen keskittymiskykyyn, mutta minikilpurinipa alkoi heti startista spurttattuaan jäpättää, mikä yleisesti ottaen tarkoittaa kätevän kireää virettä, jolloin kartturin puolestaan on suotavaa olla hereillä. Vaikka puuhapehvan pujottelu oli harjoitusvetoihin verrattuna häiritsevän hidasta, eteneminen oli muuten ilahduttavan iloista ja vielä viimeisessä putkessakin kaikui kinttujaan kovempaan kiitoon käskyttäneen kääkän ih-ih-ih-ih-ih, joten maalissa juhlimme puhdasta suoritusta ja uutuuttaan kiiltelevää kakkosluokkalaista.

Olga varmisti itselleen tuollaisen hienon härpäkkeen kipaisemalla
luokkansa ainoan nollan. Tulos 0 / -8,80, sij. 1., SERT -> 2. lk

Palkintojenjaossa tuomarikin tuuletti käkättimen menestystä ja varmisti, että jäisimme koeajamaan kakkosluokan. Ehdottomasti!

B-radalle Olga ryntäsi räkä poskella rysäyttäen heti ensimmäisen riman alas - jätin sen oletettavasti odottamaan liian kauas, eikä täyteen laukkaan ehtinyt epeli enää huomannutkaan osuttaa askeleitaan optimaaliseen ponnistuskohtaan. Kepeillä olin taas mukatukevinani sen pujottelua, mikä todennäköisesti lähinnä häiritsi itsenäisempää työskentelyä opiskellutta otusta, mutta kokonaisuudessaan kurvailumme oli sujuvaa ja sporttikuula luki rataa hienosti. Vauhdin hurmassaan Studio Kääkkähuvi esitti myös täydellisen juoksu-A:n, jollaista ei ainakaan toistaiseksi pitäisi olla ohjelmistossamme. Hmpfmokomaa.

Perfektionistin päiväuni eli tuplanolla oli pahuksen lähellä, mutta yhteistyömme tuntui paremmalta kuin aikaisempina kisapäivinä, mistä valitettavasti ei ole elävää kuvaa todistusaineistoksi. Tällaisen paluuesityksen pohjalta on joka tapauksessa hyvä alkaa suunnitella kesän karkelokalenteria.

Positiivista:

• varmat startit
• kiemuraisemman B-radan lukeminen
• vire ja tekemisen riemu
• tasapainoinen ja hallittu kokonaisuus ilman ohjausteknistä onnahtelua

Perusparannuskohteet:

• tauon aikana palannut kisakepittelyn epävarmuus, jota ensimmäisellä radalla tuin ja toisella ruokin