24.3.2015

Nahkakuula palaa kotiin

Pentuprojekti on vihdoin paketissa, joten pääsin hakemaan Olgan kotiin. Jälleennäkemisen riemussa nahkakuulalta napsahti sokka irti, ja sit kun se flippaa, peto on irti - yhden holtittoman pallopään heilautuksen seurauksena alahuuleni rusahti hampaitani vasten verisin seurauksin.

Memo minulle: käsittele kääkkää tukevalla niska-perse-otteella tai käytä kypärää ja maskia.

Perusteellisesti pennuistaan nauttinut puuhapehva oli jo täysin valmis vaihtamaan maisemaa ja pitikin visusti huolen siitä, etten enää jättänyt sitä pienten naskalinassujen armoille. Kotiuduttuamme Olga juhlisti vanhemmuuden vastuusta vapautumista retuuttamalla kaikkia pehmoaarteitaan ennen kuin malttoi könytä kanssani sohvalle viltin alle. Kotvan kuluttua se kuitenkin kipaisi vielä hakemaan röhköpossunsa, koska leikkivarvasta vipatti edelleen.

Tiineysajan totisuus on enää ankea muisto, hupipuupi on palannut!

On erinomaisen ihanaa, että Olga on jälleen jengissä, ilahduttavan hyvässä fyysisessä kunnossa ja mainiossa henkisessä vireessä. Kääkkäarjessa on kuitenkin syytä muistaa muutama fakta:
  • WC-paperiteline on vain koriste, sen käyttäminen tavanomaisessa telinetehtävässään vaatii vahvaa verenpainelääkitystä.
  • Lelulaatikko toimii laukaisualustana ympäri asumusta sinkoileville pehmoammuksille. Ajatuskin niiden majoittamisesta hallitusti määrättyyn paikkaan on naurettava.
  • Kaikki tavarat tulee säilyttää vähintään metrin korkeudella, sitä alemmas sijoitetut objektit tuomitaan löytäjä saa pitää -lain oma moka -pykälän nojalla menetetyiksi. Tätä kohtaa tosin sovelletaan silloinkin, kun muonavahvuuteen kuuluu vallaton shelttimummo.
  • Päivittäinen nauruterapia on taattu.


Halusin söpösen yhteiskuvan Olgasta, Retkis Retkukanasta ja Letkis Letkujalasta.


Olga halusi leikkiä.

Ja ne Olgan pupetit: riemastuttavan reippaita minikäkättimiä! Onnea ja pitkää pinnaa niiden omistajille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti