Agitilannekatsaus

Loputon agilityjargon julistetaan täten jatkuvaksi! Aihealueesta ahdistuvien kannattaa lopettaa lukeminen välittömästi ja poistua sivulta kulkematta Lisää suosikkeihin -valikon kautta.

Olen kuullut mammalomailun yleisesti ottaen tekevän alikiitoa harrastaville nartuille eetvarttia, mutta Olga oli ennen taukoa treenannut tavoitteellisesti vain kolmisen (joskin intensiivistä) kuukautta, joten epäilin joutuvani vääntämään arvon agikuulalle rautalankamalleja erityisesti kepeistä ja kontakteista. Jokseenkin jännittyneissä fiiliksissä vein sen muistelemaan lajin hienouksia.

Hinattuaan minut pihalta halliin Olga alkoi tutkia, mitä kulinaarisia aarteita kivituhkabuffettiin oli kuluneiden kuukausien aikana katettu. Pieni ahmatti oli kuitenkin valmis tositoimiin heti, kun oli kietaissut kitusiinsa kaikki hiekkaiset herkkupalat tärinältäni tohdin sille moista kainosti ehdottaa, ja perusohjauskuviot taipuivatkin ohjaajan myöhästelystä luovasta tauosta huolimatta varsin sujuvasti. Irtoaminen tuntui rennoista ranneliikkeistä sinkoilevaan Saippuapala-Sagaan verrattuna tahmealta, mutta tuota miniohjusta täytyykin muistaa kartturoida liioitellulla kokovartalo-ohjauksella, ja vaikka neidin kontaktit ei ennen paussiakaan olleet erityisen edustuskelpoisia, ne olivat pysyneet hämmästyttävän hyvin kuosissaan: A:ssa on olevinaan jo jonkinlaista ryhtiä, puomi on vaihtelevan valuva ja keinu toisinaan turhankin huoleton.

Etukäteen olin eniten huolissani kepittelyrutiinin mahdollisesti kokeman turhauttavan takapakin aiheuttaman korjaustoimenpidetarpeen laajuudesta, mikä näytti ensimmäisen koeponnistuksen perusteella olleen aiheellista: Olga haki kepeille oikein sisään, mutta syöksyi niistä suorin vartaloin läpi kohti horisontissa houkutellutta A:ta. Pffffftkeletanaeieieigrrrrraaargh!

Eli uudestaan kartan ja kompassin kanssa. Opastettuani ylivireisen vieteriotuksen keppiviidakon läpi tassusta pitäen sen päässä syttyi Suuri Ajatus, mikä ilmeni seuraavalla kierroksella jäätävänä pujottelutekniikkana ja -nopeutena, jotka toistuivat toistosta toitoitoiseen. Jonkin Olgan muistilokeron syvyyksistä varoittamatta esille pulpahtaneet taidot saivat aikaan villillä kiljahtelulla säestetyn voitontanssin hillittyä hihkuntaa - emme sittenkään kyntäisi koko kevättä alkeita opiskellen.

Tilanne näyttääkin vallan valoisalta: hulvaton harrastusötökkäni on palautunut tuskaisesta tiineydestä ja omistautuneesta äitiydestä hienosti ja innostus estetaiteiluun on ennallaan. Uskaltanen siis asettaa tavoitteeksi kotikisat toukokuun alussa, viidessä viikossa meidän pitäisi mainiosti ehtiä virittäytyä starttikuntoon. Hui kauhistus!