NoDon kilpailut 10.1.2016 - Irtokuula

Hyvinkäällä hilpaistuissa Nobody's Dog Sports ry:n karkeloissa Anne Viitasen radat olivat juuri niin arveluttavia monipuolisia kuin olin osannut pelätäkin odottaakin, mutta vaikka taapersin jokaiseen starttiin hitusen hämmentyneenä, suoritukset olivat yllättävänkin napakoita. Välteltyämme vakaalla yhteistyöllä A-radan ansat ja muut miinat tulin epähuomiossa hengittäneeksi, jolloin Olga näppäränä nahkakuulana nappasi kolmanneksi viimeisen hypyn väärinpäin - rintamasuuntani tuskin saattoi edesauttaa puuhapehvan pikavalintaa. Pffft.

Vaikka B-radalla ehdimme leikkiä kuurupiiloakin kadotettuani kiihkeän kilpakuulan kartalta, tuotti tupeksinta taistelu tulokseksi onnekkaan nollan sijoituksella 2/18. Seisoskelustamme huolimatta ero voittajaan oli vain 2,99 sekuntia, joten jossittelu ei luonnollisesti juurikaan lisää kierrettä itsesyytöksiini. Mainio miniotus kaipaa kiireesti kelvollisempaa kartturia!

Mielenkiintoisen seitsemällä (7) tuubilla tuunatun hypäriputkirallin alussa erehdyin luottamaan siihen, että Olga ensimmäisestä tunnelista tulostauduttuaan suuntaisi suorinta tietä luokseni kulkematta yhden ylimääräisen hypyn kautta, mitä ei sitten varsinaisesti tapahtunut. Loppupätkä oli tietysti täydellisen täsmällistä toimintaa, joskin vieteriotus näytti ennen kolmanteen peräkkäiseen putkeen sukeltamistaan tuumivan, mahdoinko olla tolkuissani tosissani.

Hupaisa hilluhiirialikiito on siis siirtynyt siihen vaiheeseen, että koira on oppinut irtoamaan ja työskentelemään itsenäisemmin, mutta ohjaaja osaa vasta auttavasti hyödyntää kyseisen ominaisuuden tarjoamia etuja, vaan ei tunaruuksissaan tunnista sen aiheuttamia vaaroja. Nyt on selvästi olemassa sellainen uhka, että minun täytyy kohtalaisen kiireesti kehittää kartanlukutaitojani, mikäli haluan pysyä kiitokuulan kimppakyydissä. Kuulostaa tavattoman työläältä!