25.2.2014

Elonmerkkejä

Hänen Kääkkäytensä haluaa täten ilmoittaa, että on luvattoman pitkästä radiohiljaisuudesta huolimatta täysissä ruumiin ja riiviön voimissa. Lokakuun lopussa keksin aktivoida itseäni pahasti käsistä riistäytyneellä perustavanlaatuisella remonttiprojektilla, ja vanhan talon seinäpintojen salattuun historiaan perehtyessäni olen ollut vetää itseni jojoon en ole ehtinyt paneutua kaunokirjallisiin harrasteisiin, mutta Olga sen sijaan on ollut kovasti ehtivä. Käytyämme omatoimisuudesta muutaman kehityskeskustelun astetta painavammin sanakääntein puuhapuupelsson siirtyi vessapaperibisneksestä luovempiin ajanvietteisiin: vähäisimpiä virityksiä en enää tohdi muistella, mutta jouluylläriksi saamani yksilöllisesti muotoiltu Dysonin suulake sekä huolellisesti tyylitelty valaisimen pistoke kiristävät pinnaani lämmittävät mieltäni edelleen. Taiteellisista kokeiluistaan neiti von Nahka-Gugelström on palkittu Omalla Pedillä.


Annetaan viisi kiloa täystuhoa. Aktivoituu automaattisesti poistuessasi paikalta tai vain kääntäessäsi selkäsi. Huomaamaton käyntiääni, huomattavat tulokset. Liikunta tai luvallisten aktiviteettien lisääminen eivät vähennä työskentelytehoa. Elinikäinen hermoromahdustakuu.

Loppiaisena junnuiän saavuttanut Olga pääsi heti seuraavana viikonloppuna ensimmäiselle etelänmatkalleen, kun hurautimme Tarttoon shoppailemaan näytelmöimään. Ajattelin juhlistaa tapahtumaa antamalla lämpöhakuisen nahkaohjuksen poikkeuksellisesti nukkua sängyssä kanssani, mutta pöytäkirjaan tiedoksi merkittäköön, että työpäivän ajan kotona latautunutta ja sen päälle 6,5 tuntia autossa matkustanutta virtapiiriä ei varsinaisesti väsytä. Varsin touhukaan ja sosiaalisen yön jälkeen tein linjapäätöksen, jonka perusteella pirteä puuhaotusparka sijoitettiin seuraavana iltana omaan boksiinsa.

Kehissä vältyimme tekemästä suuria sankaritekoja: Olga todettiin molempina päivinä erinomaiseksi rotunsa edustajaksi, ja sunnuntain arpajaisissa kohdalle osui myös SA. Minultakin alkoi kääpiökoiran kanssa konttaaminen esittäminen sujua jo kohtuullisen luontevasti.

Talven aikana Olga on myös päässyt säännöllisesti käymään agilitykilpailuissa, ja vaikka sen oma treenitaival on vielä alkuvaiheessa, palo lajiin on hurrrja: turhautuneena täristen ja paheksuvasti puhisten käkätin seuraa koirakkojen edesottamuksia radoilla ja saa vakavan onnellisuuskohtauksen päästessään itse tositoimiin. Epäilen kuitenkin, että minulle tulee vielä monta kertaa shelttiä ikävä ennen kuin tuo energiahyrrä on saatu valmennettua kisakuosiin.

Aikaistetun kevään kunniaksi kakarani rupesi lopullisesti teiniksi aloittamalla viikko sitten ensimmäisen juoksunsa. Magnuksen ilme oli epäuskon ja tyrmistyksen sävyttämä, kun herra veritipan lattialta bongattuaan oli selvittänyt sen lähteen: tuo eriskummallinen vieterihihhuli onkin koira. Olgalle tämä on ollut hyvin hämmentävää aikaa, pikkuinen pallopää kun ei aivan saata ymmärtää, miksi on välillä niin kärttyinen, että kokee välttämättömäksi protestoida shelttien olemassaoloa räkä roiskuen, miksi välillä halituttaa niin, että haluaa tunkea itsensä vaatteitteni sisälle, miksi alaventtiili falskaa holtittomasti ja miksi tuntee yhtäkkiä vastustamatonta halua haistella kaikki mahdolliset pissaviestit ja jättää niihin omat kommenttinsa. Eikä varsinkaan sitä, miksi oma berberi on alkanut hallitsemattomasti hinkkautua Magnusta vasten. Ei ole helppoa olla pieni ja pöhkö tyttökääkkä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti