Puolivuotias pirulainen

Olga vietti eilen puolivuotissynttäreitään, ja tuntuukin siltä, kuin tuo touhupeppu olisi kuulunut kalustoon aina. Yhteiselo elämäniloa ja energiaa pursuavan neidin kanssa on ollut riemukasta ja hämmästyttävän helppoa - toki haasteitakin on kohdattu, mutta esimerkiksi sisäsiisteyspoliittisten linjausten suhteen hupipuupi on ollut kanssani yllättävän yksimielinen.

Kiltteilyn vastapainona omatoimisen otuksen läsnäolo on harjoittanut huomiokykyni huippuunsa: mikäli nahkakuulasta ei ole välitöntä näkö- tai edes kuulohavaintoa, on syytä alkaa kaivaa nitroja kaapista, koska se ei todennäköisesti ole puuhaamassa mitään etäisestikään luvallista. Kekseliään kääkän liityttyä muonavahvuuteen esimerkiksi WC-paperikulutuksemme on lisääntynyt siinä määrin, että lähikaupan kassamirkku luultavasti epäilee meidän sairastuneen krooniseen ripaleeseen. Tartuntavaaraa ei ole, ja kohtalokkaiden sarjaunohdusten seurauksena olemme jo alistuneet oppineet käyttämään kertaalleen auki rullattua ja tomerasti tapporavisteltua tuotetta kohtuullisen luontevasti.

Fiksumpi oppisi ottamaan sen paperirullan pois telineestään tai sulkemaan vessan oven perässään. Jatkamme harjoituksia.

Tässä vielä muutama lauantaina kääpiöpinsereiden erikoisnäyttelyn sivutuotteena kameran muistikortille tallentunut puolivuotisotos.

Pienestä punkerosta pallerosta on kehittynyt tyylikäs kääpiödobermanni.

Koska yhden pennun kuvaaminen on naurettavan helppoa, keksimme yrittää sisaruspotrettia. Arvatkaapa, kumpi pilteistä on Narttu.

Kuvausassistenttien kärsivällisyys palkittiin: näin pätevästi poseeraavat Olga & veljensä Väinö.