Ja tapahtui näinä päivinä, että Olgan lupaavahkosti alkanut agilityura ahdettiin vakan alle hautumaan miedolla lämmöllä ensi kevääseen asti, neiti nimittäin aloitti hartaan odotuksen jälkeen juoksunsa.
Pöhkö puuhapehvaparka oli jälleen jo toisesta vuotopäivästä lähtien hirmuisen hormonimyrskyn riepottelema. Se saattoi keimailla Magnukselle muina otuksina, mutta kun kyllästynyt kavaljeerikandidaatti lopulta erehtyi vilkaisemaankaan itseään tyrkyttänyttä paistia, käski viettelijättärestä sekunnin murto-osassa raivottareksi muuttunut tuuliviiri räkä roiskuen hävyttömän lähentelijän painua huitulan vitaleeseen. Se vetäytyi omaan petiinsä peiton alle murjottamaan, eikä reagoinut edes jääkaapin oven ääneen, mutta ponnahti yhtäkkiä aurinkokunnan autuaimpana esittelemään lelujaan. Se kömpi kesken unien sohvalta vällyjen välistä hieromaan koko kroppaansa naaautinnollisesti kaikkiin mattoihin. Se sai hirvittäviä halituskohtauksia, jolloin sen oli aivan pakko päästä käpertymään rinnalleni ja painaa päänsä kaulaani vasten.
Ei ole helppoa olla pieni ja kiimainen käkätin.
Pelkkä pallopään pikapöljöys ei sentään pidä meitä kuukausia pois baanoilta: Olga vieraili kasvattajansa luona lemmenlomalla deittaillen ahkerasti unelmiensa poikamiestä Erkkiä. Kontaktituskailuun ja kisaintoiluun kyllästyneille seuraavan projektin raporteissa on siis toivottavasti tarjolla masun kasvatusta ja pieniä vadelmavarpaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti