21.-28. vuorokaudella alkion sydän jakautuu eteisiin ja kammioihin. Hampaiston kehitys alkaa noin 25 vuorokauden ikäisellä alkiolla: sekä maitohampaiden että pysyvien hampaiden aiheet kehittyvät jo tässä vaiheessa. Raajojen kehittymisen kriittinen ajanjakso on tiineyden 3. viikon puolivälistä 4, viikon loppuun: 18-19 mm pituisella alkiolla on jo varpaat etujaloissa ja 21-23 mm pituisena sillä on valmiit varpaat takajaloissakin.
Lähteet: Auli Koponen, Koira saa pentuja ja Helena Koskentalo, Parempaan pentutulokseen
23. vrk
Olgan timmit syvät lihakset pitävät mahapaketin vielä napakasti kasassa, mutta sen rentoutuessa soma pieni pötsi pullahtaa esiin. Ympärysmitta 38 cm.
24. vrk
Olgan mielialan vaihtelut ovat vaikuttaneet sen multipersoonaan, mutta jotkin perusasiat eivät muutu: kun halipulainen nahkakuula haluaa syliin, se kannattaa ottaa syliin. Muuten serlainen palaute on pian löydettävissä kylppärin lattialta.
25. vrk
Kun koira luikkii piiloon huomatessaan minun sonnustautuvan ulkoilutamineisiin, levyttää itsensä surkeana lattialle yrittäessäni pukea sitä eikä ulkona suostu liikkumaan vetämättä, voitaneen päätellä, ettei se oikeasti halua liikuntaa. Täten Olga vapautetaan lenkkeilypakosta.
26. vrk
Nuupahtanut mammakuula viihtyy päivä päivältä paremmin omassa rauhan tyyssijassaan Tiinelässä, missä fysiikan lait eivät vaikuta: esimerkiksi ääniaallot kulkevat todellisuudesta Tiinelään varsin valikoidusti, ihmisäänen taajuus ei satumaata edes ponnekkaalla artikulaatiolla saavuta, joten käskyt ja kiellot eivät häiritse Onnetonta Odottajaa, mutta kaikki keittiöstä kuuluvat kiinnostavat kolinat kantautuvat Tiinelän perukoille asti vaivatta. Ilmeisesti nimenomaan kyökissä residenssimme fengshui on muutenkin kohdallaan, koska suurin osa nahkisnäköhavainnoista tehdään siellä.
Pieni pömppis 26 vrk.
27. vrk
Poikkeuksellisen positiivinen perusvire: Olga on hetkittäin ollut epäilyttävästi oma iloinen itsensä.
28. vrk
Raskaan Vatsan Kantaja on halunnut lähteä ulos, tullut vapaaehtoisesti puettavaksi, unohtanut viimeaikaisen halvaannun haalarista -performanssinsa ja kirmaillut reippaasti lumisessa metsässä. Pitäisiköhän siltä mitata kuume?!?
Pentujen alkiot kiinnittyvät 14.-17. vuorokaudella löysästi kohdun limakalvolle tasaisten välimatkojen päähän toisistaan, ja istukat ovat valmiit 23. vuorokaudella. Hermoston kehitys alkaa jo noin kahden viikon ikäisellä alkiolla, verisuonten kehittyminen alkaa 16. vuorokauden jälkeen, 17 päivän ikäiselle alkiolle on kehittynyt silmän esiaste, näkörakkula, ja sisäkorvan kehitys alkaa pian tämän jälkeen. Alkion ollessa 18-19 vuorokauden ikäinen sydän alkaa sykkiä ja verenkierto käynnistyy.
Lähteet: Auli Koponen, Koira saa pentuja ja Helena Koskentalo, Parempaan pentutulokseen
5. vrk
Taloutemme joulurauha oli lusittu, kun miehelästä kotiutui kärttykuula, joka katsoi oikeudekseen kilahdella shelteille sarjatulella, eikä tilannetta varsinaisesti helpottanut se, että Magnuksen mielestä Olga oli edelleen varsin laitettava lyyli.
7. vrk
Ulkoillessa yleensä hermostuttavasti hihnassa hinaavasta härpättimestä on tullut perässä vedettävä malli.
10. vrk
Lenkille lähtiessämme Olga näytti tosissaan pohtivan, että huomaisiko kukaan, jos se ei tulisikaan mukaan. Vyötärönympärys 35 cm.
13. vrk
Toivottavasti Olgan perin aikaisessa vaiheessa rykäisemä vaahtoavan hapokas sarjayrjö johtui kuitenkin jostakin muusta kuin ärhäkästä vatsapöpöstä. Neidin sairaalloista tervettä ruokahalua kuvaa kohtalaisen hyvin se, että boksin perällä surkeana tärissyt nahkakuula ponnahti nanosekunnin murto-osassa keittiöön, kun kuuli päivällistarjoilun alkavan, ja kietaisi pöperöt kyselemättä kitusiinsa.
14. vrk
Vatsalinja vaikuttaa aaaaavistuksen valahtaneen, joten en malttanut olla mittaamatta: 36 cm.
18. vrk
Pikkujouluvierailu Marjan & shelttipoikien luokse oli Olgan osalta kauhiampal rauhallisempi kuin normivisiitit: perinteisen nonstop-puuhastelun sijaan nahkis otti useammatkin powernapit soffalla.
Olgan virallinen vierailulook.
19. vrk
Vyötärö täyteläistyy: ympärysmitta nyt 37 cm. Iltaruoan jälkeen neiti näytti siltä, että aikoisi märehtiä murkinansa meno-paluuna, mutta onnistui pitämään eväät sisällään.
21. vrk
Meillä vaeltaa Levoton Odottaja etsimässä täydellistä leposijaa, jota ei ilmeisesti ole olemassakaan: "Haluan läheisyyttä, yhyy, olen liian lähellä, haluan omaan petiin, yhyy, en halua olla yksin pedissäni, haluan syliin, yhyy, en löydä hyvää asentoa, haluan lattialle, yhyy, en halua olla lattialla, haluan halimaan, yhyy, kukaan ei tykkää minusta, haluan peiton alle, yhyy, EN halua ulos..." Elämme vaikeita aikoja.
Ja tapahtui näinä päivinä, että Olgan lupaavahkosti alkanut agilityura ahdettiin vakan alle hautumaan miedolla lämmöllä ensi kevääseen asti, neiti nimittäin aloitti hartaan odotuksen jälkeen juoksunsa.
Pöhkö puuhapehvaparka oli jälleen jo toisesta vuotopäivästä lähtien hirmuisen hormonimyrskyn riepottelema. Se saattoi keimailla Magnukselle muina otuksina, mutta kun kyllästynyt kavaljeerikandidaatti lopulta erehtyi vilkaisemaankaan itseään tyrkyttänyttä paistia, käski viettelijättärestä sekunnin murto-osassa raivottareksi muuttunut tuuliviiri räkä roiskuen hävyttömän lähentelijän painua huitulan vitaleeseen. Se vetäytyi omaan petiinsä peiton alle murjottamaan, eikä reagoinut edes jääkaapin oven ääneen, mutta ponnahti yhtäkkiä aurinkokunnan autuaimpana esittelemään lelujaan. Se kömpi kesken unien sohvalta vällyjen välistä hieromaan koko kroppaansa naaautinnollisesti kaikkiin mattoihin. Se sai hirvittäviä halituskohtauksia, jolloin sen oli aivan pakko päästä käpertymään rinnalleni ja painaa päänsä kaulaani vasten.
Ei ole helppoa olla pieni ja kiimainen käkätin.
Pelkkä pallopään pikapöljöys ei sentään pidä meitä kuukausia pois baanoilta: Olga vieraili kasvattajansa luona lemmenlomalla deittaillen ahkerasti unelmiensa poikamiestä Erkkiä. Kontaktituskailuun ja kisaintoiluun kyllästyneille seuraavan projektin raporteissa on siis toivottavasti tarjolla masun kasvatusta ja pieniä vadelmavarpaita.
Viime sunnuntaina Border Agility Teamin kilpahyppelyissä kinttuni tuntuivat pullamössöltä poikkeuksellisen raskailta, mutta Olga puolestaan oli liekeissä, mikä yhdessä aiempaa monipuolisempien rataprofiilien kanssa osoittautui kolmen hylyn arvoiseksi yhdistelmäksi.
Katarina Virkkalan C-hypärin alku tykittyi erinomaisen napakasti ja säpäkästi, mutta kevyempiin pusseihin tottuneelle Olgalle paikallinen järeämpi versio oli liian hapokas, joten se päätti skipata moisen surmanloukun. Loppuosa oli ihan kelpoa perustekemistä, vaikkakin minun olisi ollut soveliasta suoran putken jälkeen ohjata enemmän ja vetelehtiä vähemmän.
A-radalle oli viritetty sarja putkiansoja, jotka onnistuimme välttämään, ja kutostuubin jälkeen kuului slurrrrrps, kun Olga imeytyi kepeille ja jatkoi niiden luukutusta jättäen minut statistiksi toljottamaan tapahtunutta - valitsemani tehotreenimetodi on alkanut tuottaa tulosta! Ennen keinua änkesin taas leikkaamaan viuhahtajalta vauhdin pois, mutta mokoma livahti ohitseni, joten jouduin hieman painokkaammin muistuttamaan, että este on keikahtavaa mallia. Kaiken kalastelun ja pelastelun jälkeen olin renkaalla ratkaisevasti myöhässä sorruttuani jee, nyt tehdään nolla! -ajatukseen kolme estettä liian aikaisin – juuei sitten tehty.
Oletin Vesa Sivosen B-radankin tyssäävän pussiin, mikä oli vähintäänkin masentava alkuasetelma, joten päätin rynnistää hällä väliä -asenteella riskirajoilla: esimerkiksi kepeille en shelttien kanssa olisi kuunaan tehnyt niin tiukkaa valssia, mutta minikuulalle moinen muuvi toimi moitteetta. Kun Olga lopulta livahti pussiin, valmistauduin jo nostamaan sille kangasta, mutta pieni kohouma alkoikin päättäväisesti puskea eteenpäin - jumankekka, sehän aikoo tulla läpi! Jälkeenpäin analysoituna tämä saattoi hyvinkin johtua siitä, että loittonevien askeleitteni sijaan käkätin kuuli minun läähättävän kannustavan vieressä, joten se malttoi jäädä taistelemaan tiensä valoa kohti.
Onko syyn kaikkiin virheisiin aina ihan pakko löytyä peilistä...?!?
Edistyksellisen käänteen jälkeen en huomannut enää paneutua putki-puomi -erotteluun asian vaatimalla vakavuudella. Pitihän tämäkin sitten sössiä.
xxx
Positiivista:
varmat startit - ei edes nykinyt
hallittu keinu - ei nätti, mutta turvallinen
kahdella radalla jäätävän hyvää kepittelyä - targetin häivytykseen onkin panostettu
Olgan kilpaseikkailut jatkuivat viime lauantaina Vantaalla I-HAH:n marrasmittelöissä. Ensimmäisenä kipaistulla Minna Räsäsen C-radalla kiitokuula linkoutui kuutosputkesta arvaamattoman laajalle kaarelle ohittaen seuraavan hypyn ja jatkoi samalla vauhdilla keinulle, josta tuli taas luvattoman lentävä, koska joku ei tehnyt elettäkään jarruttaakseen koiraansa. Radan loppuosa olikin sitten kerrassaan kelvollista kurvailua.
Ylivoimaisen kutsuvalle B-hypärille kuriton kakara karkasi oma-aloitteisesti ja alkoi välittömästi kiroilla kintuilleen, jotka eivät ilmeisesti kuljettaneet arvon agikuulaa tarpeeksi ripeästi. Napattuani nahkiksen hansikkaaseen kolmoshypyn jälkeen matka jatkui särmällä sykkeellä, ja hyppyjen 9 ja 10 välissä oli täydellinen persjättöpaikka, mutta arvatkaapa, teinkö sellaista? Juuen.
Tämä putkiralli oli kokonaisuudessaan varsin hauska luukutus, jonka Olga sinkosi sujuvasti sijoittuen kolmanneksi tuloksella 0/-9,27, LUVA. Pätevä pikkuelikko!
Sami Topran A-radan profiili tarjosi hieman tiukempaakin kieputusta, mikä oli viihdyttävää vaihtelua veikeän vikkelästi veivattavalle vieteriotukselle. Ennen keinua kiilasin käkättimen kiertoradaltaan otin Olgan huolellisesti haltuun, mistä hämmentyneenä se kiikkui kerrankin kontrolloidusti. Helpotuksissani hölläsin ohjausotettani, ja tehotreeneistä kontaktihakuistunut kisakuula keksi kiihdyttää kohti A:ta, mutta epätoivoinen parkaisuni käänsi sen takaisin raiteille. Taistelusta huolimatta tarjolla ollut täysosuma kaatui loppusuoralla puomin alastulokontaktille, kun joku varmuuden vuoksi lopetti ohjaamisen hyvissä ajoin, mikä tuotti viidennen sijan tuloksella 5/-7,10.
Ei vain voi osata.
Meillä on radalla luvallisen hauskaa, mutta onneksi en juostessani ehdi tarkkailla Olgan hilpeää habitusta - näitä videoita en pysty katsomaan nauramatta.
Positiivista:
tekemisen fokus ja riemu
kaikilla radoilla rytmikäs ja virheetön kepittely (tuettuna tosin)
putkiin irtoaminen
kohtuulliset A:t
Perusparannuskohteet:
kahden jälkimmäisen radan startit - hankittava pikaliimaa
keinun lennokkuus - kehitettävä sekä ohjauksellinen että sanallinen jarru
kolmannen radan puomin kontakti - kehitettävä huolellisempi ohjaaja
Jatkakaamme siis armotonta askartelua kontaktien ja keppien parissa.
Viime torstain omatoimiset viimeistelytreenit Olgan kanssa olivat hanurista haastavat: kontaktit nahkis nakutti edellisen sunnuntain tehoprässin jäljiltä kohtalaisesti, mutta keksi korvaukseksi kehittää keskivaikean keppiongelman. Loistava ajoitus! Toisaalta sain arvokkaita viime hetken vinkkejä siitä, mihin minun olisi tuomiopäivänä taktisesti viisasta kiinnittää ekstrahuomiota.
Superkuumottavana sunnuntaina minun oli tarkoitus virittäytyä tunnelmaan Sagan kanssa kahdella kakkosluokan startilla, mutta rupeama jäi siltä osin suunniteltua lyhyemmäksi, kun iloisella mielellä liikkeellä ollut Saippuapala liukasteli Anne Huittisen A-radalla medeissä ainoan nollatuloksen ja siirtyi siitä ansaitun sertin myötä kolmosiin. Tämä kalasteltu onnistuminen auttoi hieman helpottamaan hermopainettani - sukkela seniorirouva on häiriöherkkänä trioni vaativin ohjattava, joten minulla saattaisi sittenkin olla edes teoreettiset mahdollisuudet selvitä myös junioriurheilusta.
Siispä ajatukset pakettiin, kääkkä kainaloon ja baanalle!
Tämä ei tuomarin kotijoukkojen mielestä ollut ainakaan liian vaikea.
Debyyttikoitokseksi passelin perusselkeään Petteri Kermisen A-rataan tutustuessani arvioin, että minun tulisi tukea Olgaa kepeillä sekä olla erityisen huolellinen hypyillä 7 ja 11, joille se ei välttämättä oma-aloitteisesti innostuisi irtoamaan. Neiti tarvitsikin henkisen tuuppauksen takalistoonsa juuri edellä mainituissa kohdissa ja oli kokonaisuudessaan aavistuksen jännittyneen oloinen, mutta viuhahti silti vauhdikkaaseen voittoon tuloksella 0/-11,55, LUVA. Ei lisättävää.
Tohvelia toisen eteen vol 2.
B-radalla jätin Olgan uhkarohkeasti starttiin kahden hypyn taakse ja sijoitin itseni blokkaamaan renkaan sen näkökentästä. Puomin jälkeinen tuttu hyppykierros pyrähdettiin nyt epäröimättä, ja muutenkin vieteripehva tuntui itsevarmemmalta ja huolestuttavasti nopeammalta, mutta kepeillä nukahdin unohdin korostaa kartturointiani, ja hutilointini viimeisteli semikarmea lentokeinu. Tällä rymistelyllä räpätin sijoittui neljänneksi tuloksella 10/-9,64.
Täyttää kiireen tunnusmerkit.
C-hypärin lähtösuoran semi-infernaalisella pikataipaleella ehdin ensimmäiseen mutkaan ajoissa ottamalla kilpakipaisuun varaslähdön kolmosputken suulta. Jo renkaan jälkeen käkätin alkoi jäpättää itsekseen, mikä minun olisi pitänyt ymmärtää tulkita vaaran merkiksi: kiitokuula imeytyi kiihtyvällä nopeudella seiskaputkeen, ja voitteko uskoa, että jäin yllättyneenä kuin tikku kakkaan hieman jälkeen, kun se sinkosi tuubista kenttää kiertävälle radalle. Hypyt 8-10 Olga tykitti varsin itsenäisesti [olivat suoremmassa linjassa kuin piirroksessa, toim. huom.], minkä jälkeen koiransa kiinnikirimiseen keskittynyt ohjaaja ei mahdollisesti huomannut ohjata sitä, joten vauhtiin päässyt hupatin nappasi kaupan päälle kakkoshypyn väärinpäin yleisön kohahtaessa pettyneenä. Harmillisesta hylkäyksestä huolimatta tämä riemukas rallatus oli silti syöksysämpylältä etevin esitys.
Videomateriaalia kahdelta ensimmäiseltä radalta, valitettavasti kuvaajalla ja kameralla oli yhteistyöongelmia hypärin aikana.
Olga oli kovin liikkis kisakuula: keskittynyt ja tosissaan, mutta kuitenkin oma iloinen itsensä. Nahkamallinen agipäristimeni on tehnyt ensimmäisen kerran minkäänlaista rataa vasta heinäkuun puolivälissä, ja intensiivinen treenijaksomme alkoi syyskuun alussa, joten olisin ollut tyytyväinen vaatimattomampiinkin tuloksiin.
Päivän positiiviset:
startit, joissa menohalukas mini-intoilija malttoi odottaa esimerkillisesti
putkiin irtoaminen
sähäkät, mutta särmät puomit
rata radalta parantunut fokus ja estehakuisuus
puuhakuulan asenne ja työmotivaatio, jota maalissa palkkana odottanut nakeilla täytetty dummy auttoi ylläpitämään
Perusparannuksen tarpeessa:
epävarmuus kepeillä - oletettavasti targetin puutteesta johtuva, otetaan tehostettuun harjoitusohjelmistoon
A:n alastulokontakti - työn alla
ohjaajan vire - ikuisuusprojekti
Perusteellinen panikointini saaaaattoi siis olla merkittävä ylilyönti ohuesti liioiteltua - koeponnistuksesta jäi lopulta huikea fiilis!
Viime viikolla kisakuulaprojektin viimeisissä Jennan torstaitreeneissä keskityttiin varsinaisen radan sijasta tekniikkaan, jonka suhteen ohjaajat saivat esittää omia toiveitaan. Kontaktiesteistä puomi ja A ovat jääneet meillä viime aikoina luvattoman vähälle huomiolle, joten lämmittelyksi Olga teki ensimmäisen kerran puomia häiriön eli rinnalla kirmaavan "tuomarin" kera, mutta koska neiti ei suvainnut häiriintyä edes villejä discotanssimuuveja esittäneestä kouluttajasta, siirryimme pian tiukemmin varsinaisen agendan pariin.
Päivän kaikille yhteinen kikkailu oli kahden putken väliin sijoitettu seitsemän (7) peräkkäisen taaksetyöntö-päällejuoksun hengästyttävä setti, jonka urheimmat suorittivat edestakaisin. Olgan epäuskoinen ilme näytti jo kolmannen jälkeen kysyvän, jatkuvatko nämä penteleet Petroskoihin asti, ja minä tuuperruin selviydyttyämme toiselle putkelle, mutta tälle väliaikapisteelle pikakuula kellotti kuitenkin saman sekuntiluvun kuin päivän nopeimmat koirakot.
Jennan tiedusteltua tekniikkatreenitoiveitani tunnustin ilmoittaneeni Olgan ensimmäisiin kilpahyppelyihin ja pyysin asiantuntevaa arviota siitä, mitä meidän kannattaisi vielä harjoitella, joten hän improvisoi muutamia kieputuspätkiä tarkistaakseen taitotasomme ykkösluokassa tarvittavissa perusohjauskuvioissa. Esimerkillisesti edenneen käkättimen bravuuri oli jälleen se perhanan persjättö - jopa siinä määrin, että sille oli täysin selvää, minne olimme menossa, vaikka olin hieman myöhässä - joten minun lienee syytä rohkaistua käyttämään sitä myös kisoissa. Ympf.
Työskentelyämme tarkasteltuaan Jenna esitti väkevänä näkemyksenään, ettei meillä ole teknisesti mitään hätää, ja nopeudestaan huolimatta Olga tekee täsmällisesti, mitä siltä pyydetään, kunhan ohjaaja vain ehtii pyytää. Hän kuitenkin toivoi olevansa todistamassa tuskaani, jos rataprofiili sattuu joskus olemaan kovin suoraviivainen. Kiitos kannustuksesta.
Tältä pohjalta ponnistamme siis tulta päin. Nyt enää jännitetään, että alkavatko ne pelastavat pahuksen juoksut ennen tuomiopäivää.
