TSAU:n kilpailut 20.6.2015 - Tuplaa pukkaa

Kuukauden kisatuumaustauon jälkeen lähdin positiivisen jännittyneenä Lietoon TSAU:n juhannuskinkereihin testaamaan tehotreenattujen teemojen toimivuutta tositilanteessa.

D-hyppyradan kartta: ihanneaika 39 s, etenemisnopeus 3,7 m/s

Marjo Heinon tuomaroimalle D-hypärille ohjaussuunnitelman laatiminen tuntui poikkeuksellisen hapokkaalta. Kummalta puolelta kiertäisin putken 12? Ehtisinkö valssaamaan hypyn 14 jälkeen vai tekisinkö takaaleikkauksen, jollaista en ollut Olgan kanssa aikaisemmin kisatilanteessa kokeillut? Hypylle 18 kaavailin päällejuoksua ja sen jälkeen persjättöä (!!!), mutta olisiko moisen muuvin yrittäminen ajoituksellisesti turhan hasardia? Seuratovereitteni konsultoinnista ja rataan tutustuessa eri vaihtoehtojen testailusta huolimatta tallustin lähtöviivalle tietämättä, miten kompuroisin taituroisin viideltätoista eteenpäin.

Ei voi olla niin vaikeaa.

Kurssi kohti keppejä.

Yleensä siivekkeet kipinöitä iskien kääntyvä Olga kurvasi kakkoshypyn jälkeen luvattoman laajan kaarroksen, kipaisi kiltisti kepeille ja pujotteli rytmikkään rivakasti. Esteelle 9 olin harkinnut kolmoistulppia kaksoiskierteellä niistoa, mutta päädyin kuitenkin lähettämään hilluhiiren hyppelyhommiin, mikä todennäköisesti oli hitaampi manööveri - jälkikäteen ajateltuna en tosin kykene ymmärtämään, miten saatoin tyystin unohtaa suosikkiveivaukseni sylikäännöksen, jolla kilpakuula olisi kiepahtanut kätevästi ympäri!?! Pffft.

Rimat eivät olleet akuutissa putoamisvaarassa.

Kisavireinen käkätin irtosi helposti putkeen 12, joten livahdin keppien vierestä tuuppaamaan sen kolmelletoista, vaihdoin puolta valssilla ja olin rynnistävinäni kohti viittätoista, mutta kun pahaa-aavistamaton pallopää ponnisti, käännähdin sen takana sulavasti 90 astetta vasempaan ja pinkaisin pää kolmantena jalkana kohti kahdeksaatoista. Epätoivoisesta etumatkayrityksestäni huolimatta saavuimme kohteeseen yhtaikaa, joten jouduin tekemään vähemmän sujuvan takaaleikkauksen, mistä huolimatta suoritus pysyi puhtaana ja tulokseksi tuli 0/-1,53, sijoitus 2., LUVA. Väkisin väännetystä loppupätkästä huolimatta messevää menoa!

Kääkkä kääntyi näppärästi, vaikka kehveli kartturi yritti harhauttaa koiraparkaa yllätystakaaleikkauksella saadakseen itselleen enemmän etumatkaa loppusuoralle.

Sääennusteen lupaaman taivaan repeämisen keskikesäisen sateen vuoksi halliin rakennetulle Eeva-Liisa Pohjasen mielenkiintoiselle C-radalle startissa ensimmäisten hyppyjen siivekkeiden taakse näkymättömiin hetkeksi jäänyt intopiukee karkasi ennen lähtölupaa, kaahasi ketterästi ja pujotteli superisti, mutta puomilta sille tuomittiin kenties hieman kyseenalainen kontaktivirhe. Hetkellisen ajatuskatkoni takia jälleen hätäratkaisuihin päättyneen erinomaisen rallattelun kalasteltu ja pelasteltu lopputulos oli 5/-7,12 ja sijoitus 2. Tällä sopivan haastavalla kieputuksella Olga oli luokassaan tuloksen tehneistä ainoa, joka alitti ihanneajan, ja puuhiksen duunaaminen oli muutenkin niin mainiota, että tuomarikin muisti palkintojenjaossa sitä kehua.

Agility on hauska harrastus, näkeehän sen jo ohjaajan naamastakin!
kuvannut Henri Luomala

Leena Rantamäki-Lahtisen suoraviivaisella E-radalla sai nauttia vauhdin hurmasta, mikä oli puhkispurtatuilla jo hieman uuvahtaneilla koivilla ihantosijees. Edelleen päheällä pössiksellä porhaltanut Olga tekaisi (taas) täydellisen juoksu-A:n ja linkoutui U-putken kautta tyylikkäästi hieman vinosta kulmasta kepeille, ja maalissa jouduin toteamaan tuutanneemme toisen nollan. En varsinaisesti tiennyt, olisiko minun pitänyt itkeä vai nauraa, kun tulos näytti lopulta tällaiselta: 0/-8,14, sijoitus 3., SERT ⇒ kolmosluokkaan marsmars.

Voihan vieteriotus, minkä teit!

Tästä kisapäivästä ei luonnollisesti ole olemassa sekuntiakaan videotallennetta, mutta kivoja kuvia, mahtavia muistoja ja hyvää fiilistä puolestaan senkin edestä. Minun täytyy nyt tuumailla uudet tavoitteet loppuvuodeksi - serteistä ei kannattane vielä edes haaveilla, mutta ehkäpä joudun ennen joulua selvittämään, mitä niiden kuuluisien arvokisanollien kerääminen käytännössä tarkoittaa.

Positiivista:

• Olgan asenne ja vire 10+!
• itsenäinen ja nopea kilpapujottelu
• roiskumattomat rimat
• reippaat keinut
• riittävä ja hallittu irtoaminen

Perusparannuskohteet:

• ohjaajan sopisi tietää, mitä tekee, ja tehdä rata loppuun asti

Näyttelyturinaa

Pari viikkoa sitten sateisessa Salossa tarjoiltiin tärisevää pakastekääkkää, kun sääolosuhteista tyrmistynyt Olga esiintyi irlantilaiselle Karen Gillilandille. Persoonallisella tyylillä arvostellut täti piti nyreästä puuhapehvasta:

Good size & shape. Correct pinscher head, correct bite & eye & earset. Very nice body shape & bone & correct outline. Correct tailset & rear angulation. Moved very well.
AVO ERI 1 SA

Tänään Olga käväisi Karjaan näyttelyssä esittäytymässä Hannele Jokisillalle, ja vaikka tulos ei varsinaisesti anna aihetta juhlintaan, olen erittäin tyytyväinen siihen, kuinka tyylikkäästi kopelointitouhuihin aikaisemmin epäillen suhtautunut nahkakuula esiintyi ja saikin hyvän arvostelun.

Erittäin narttumainen kokonaisuus. Hyvät pään linjat. Turhan suuret pyöreät silmät häiritsevät ilmettä. Hyvä kaula. Sopusuhtaisesti kulmautunut edestä ja takaa. Eturinta saisi olla pidempi. Hyvä rungon malli. Karvapeite saisi olla kattavampi. Hyvä luonne. Hyvä häntä. Liikkuu oikealla asenteella, leveästi edestä.
AVO ERI 4

Epistolassa mainitun kattamattoman karvapeitteen arvoitusta en ole ratkaissut.

Lähikuvassa luusto

Koska haluan tutkituttaa kaikkien (harrastus)koirieni terveyden perusteellisesti rodusta ja sen tyyppivioista riippumatta, joutui pääsi Olgakin läpivalaistavaksi. Neitokaisen nivelosasto näyttää tällaiselta:

lonkat B/B


kyynärnivelet 0/0

Tutkittava itse puolestaan näytti toimenpiteiden jälkeen tällaiselta:

Yhdet vielä ja sitten lasku!

Myös selkä kuvattiin ja siistiksi todettiin, mutta siitä odottelen edelleen virallista näkemystä. Kyllä nyt kelpaa hypätä ja pompata!

HI-HA:n kilpailut 16.5.2015

Viikko sitten kävin Olgan kanssa seikkailemassa Asko Jokisen mielenkiintoisilla radoilla omalla kylällä järjestetyissä HI-HA:n karkeloissa. Kesäisehkö auringonpaiste vaihtui viileäksi vesisateeksi sopivasti juuri ennen kakkosluokkien alkua, minkä arvelin vaikuttavan lämpöhakuisen ohjukseni harrastelumotivaatioon, mutta mokoma irtosinkopa yritti startata sylistäni yhtaikaa edellisten koirakkojen kanssa ja seurasi kiukkuisesti kitisten niiden röyhkeää rallattelua Hänen Agicooliuttaan varten rakennetulla radalla, joten virettä ei varsinaisesti tarvinnut kiristellä.

A-rata, tulos 10 / -1,31, sij. 2.

A-radan alussa lensi jälleen yksi rima, mistä on alkanut uhkaavasti muodostua miniroiskuttajan tavaramerkki kiireisissä kilpailutilanteissa. Kuutosputken jälkeiseen elämään ehdin yllättävän hyvin mukaan ja kahdellatoista selvä kielto peittyi ohjaajan ulottuvan olemuksen taakse jäi tuomarilta huomaamatta - kerrassaan kummallista, ettei koirani porhaltanut putkeen, kun vedätin sitä tiukasti kohti takana häämöttänyttä hyppyä. Keinusta kisakuula kiskaisi epähuomiossa ensimmäisellä yrittämällä ohi, mutta kipaisi uusintatähtäyksellä kiikkulaudan päähän asti niin vilkkaasti, että väkinäinen valssini oli paitsi tarpeeton, myös pahasti myöhässä. Puhtaita suorituksia ei tullut, joten kymmenellä kahmimallamme virhepojolla pääsimme patsastelemaan palkintopallille.

B-rata, tulos HYL

Koska en B-radalla rimaraasuja suojellakseni uskaltanut mennä kutsumaan Olgaa keppien alkuun, rynnistimme niille rinnakkain, ja jouduin kirjaimellisesti tuuppaamaan hihkuneen hihhulini pujottelupuuhiin. Yksi keppiväli jäi nastan lautaan ladanneelta turbokuulalta harmillisesti kurvaamatta, enkä asiaa sekunnin sadasosan ajan pohdittuani ehtinyt katsonut tarpeelliseksi korjata virhettä vaan jatkoimme hyllyltä kaahausta kohti yleistä hämmennystä herättänyttä A-puomi-A -kombinaatiota, jolla esittelimme kohtuullisen hallittuja kontakteja. Loppumatka oli riemukasta rallausta: Olganaattori luki rataa, irtosi ilahduttavasti etenkin hypyille 11 ja 14, ja yhteinen tekeminen tuntui taas mainiolta!

Nyt pidämme lyhyen kisatauon, jonka vietämme perusasioiden äärellä puuhastellen. Lisäksi osallistumme kesän aikana Lägin liikkuvuuskurssille, jolla ohjaajalta otetaan luulot pois ohjaaja opetetaan laittamaan tehokkaammin tohvelia toisen eteen. Koipireisieni armonanomus käsitellään aikanaan EU:n ihmisoikeustuomioistuimessa.

Harjavalta rn 10.5.2015 - Missikuulailua

Kolmen kuukauden ikäisten minikuulien emä on jo palautunut missinmittoihin - tässä vaiheessa shelttinarttu näyttäisi turbiinin läpi takaperin vetäistyltä karvalakilta, jonka yli joku on epähuomiossa huristellut moottorikelkalla vielä hieman kulahtaneelta - joten Olgakin pääsi parrasvaloihin Harjavallan ryhmänäyttelyssä, josta perinteisesti olen kesän kiertueen aloittanut. Puuhapehva esiintyi Lauran handleroimana tsekkiläistyneelle Iuza Beradzelle varsin asiallisesti sijoittuen avoimessa luokassa kolmanneksi SA:n kera.

Nice head. Good neck. Little bit long loin. Good angulations. Well balanced movement.
AVO ERI 3 SA

Olgan mielestä nuo olivat vähän tylsät pirskeet, kun kehässä ei ollut mitään esteeksi luokiteltavaa, mutta onneksi nakkitarjoilu sentään oli kunnossa!

Lägin kilpailut 3.5.2015 - Tahmeeta touhua

Kisapäivältä ei kannattane odottaa suurenmoisia suorituksia, jos ohjaaja jo pelipaikalle saavuttuaan haahuilee ympäriinsä tietämättä, minne on menossa ja mitä perillä mahdollisesti puuhaamassa. Agiajatukseni tasosta kertonee jotakin se, että kentällä jopa jalkani liikkuivat sitä vikkelämmin.

Ensimmäisestä C-hypäristä ja viimeisestä A-radasta ei juurikaan jäänyt jälkipolville kerrottavaa: kun kartturi ajelee sotavaloilla, alkaa koiraakin epäilyttää etenemisen mielekkyys, joten keräilemäämme kattavahkoon mokakokoelmaan kuuluivat keppi- ja kontaktivirheet, kiellot ja lentänyt rima. Hutiloitujen hylkyjen väliin lipsahti kuitenkin yksi lohdutus-LUVA, jonka tuhertaminen ei videolla näytä aivan yhtä tuskalliselta kuin sen duunaaminen tuntui.

LUVAa pukkaa.

Positiivista:

• varmat startit: kiitokuula kyykisteli ja nyki, vaan ei karannut
• hauskoja yksittäisiä hetkiä, kuten B-radalla puomin jälkeen yhteistuumin muutettu ohjaussuunnitelma
• vauhti silloin, kun suuntimat olivat selvillä

Perusparannuskohteet:

• yleinen ja yhteinen epävarmuus
• ohjauksen löperyys: toimivia harjoitusrutiineja olisi ollut hyvä edes yrittää toteuttaa myös kisatilanteessa
• viimeisen radan kontaktit: ei minkäänlaista rotia

E-HKK:n kilpailut 25.4.2015 - Takaisin tositoimiin

Alkuperäisestä sotasuunnitelmasta poiketen ilmoitinkin Olgan kotikinkereiden sijaan jo Huitsin Nevadassa Parolan koulun urheilukentällä järjestettyihin E-HKK:n kisoihin. Viimeistelytreenit enteilivät katastrofia jännittäviä hetkiä, kun arvon agikuula yleisen nihkeilyn lisäksi keksi kehittää upouuden A-ongelman jääden esteen harjalle keikkumaan, hipsutteli sitten kontaktirajan tuntumaan ja loikkasi siitä näyttävästi kohti ääretöntä ja sen yli. Useamman kerran.

Vähempikin olisi riittänyt kohottamaan verenpaineeni ennätyslukemiin.

Olemme viime viikkoina harjoitelleet niin karmeita kieputuksia ja tuskaisia tuuttauksia, että Anne Saviojan tuomaroima koiran hallintaa vaatinut A-rata vaikutti ansoistaan huolimatta veikeältä veivaukselta. Koska Olga ei ollut aikaisemmin kisannut ulkona, arvuuttelin tuulen suunnan kentän reunoilla seisoskelleen yleisön mahdollista vaikutusta sen keskittymiskykyyn, mutta minikilpurinipa alkoi heti startista spurttattuaan jäpättää, mikä yleisesti ottaen tarkoittaa kätevän kireää virettä, jolloin kartturin puolestaan on suotavaa olla hereillä. Vaikka puuhapehvan pujottelu oli harjoitusvetoihin verrattuna häiritsevän hidasta, eteneminen oli muuten ilahduttavan iloista ja vielä viimeisessä putkessakin kaikui kinttujaan kovempaan kiitoon käskyttäneen kääkän ih-ih-ih-ih-ih, joten maalissa juhlimme puhdasta suoritusta ja uutuuttaan kiiltelevää kakkosluokkalaista.

Olga varmisti itselleen tuollaisen hienon härpäkkeen kipaisemalla
luokkansa ainoan nollan. Tulos 0 / -8,80, sij. 1., SERT -> 2. lk

Palkintojenjaossa tuomarikin tuuletti käkättimen menestystä ja varmisti, että jäisimme koeajamaan kakkosluokan. Ehdottomasti!

B-radalle Olga ryntäsi räkä poskella rysäyttäen heti ensimmäisen riman alas - jätin sen oletettavasti odottamaan liian kauas, eikä täyteen laukkaan ehtinyt epeli enää huomannutkaan osuttaa askeleitaan optimaaliseen ponnistuskohtaan. Kepeillä olin taas mukatukevinani sen pujottelua, mikä todennäköisesti lähinnä häiritsi itsenäisempää työskentelyä opiskellutta otusta, mutta kokonaisuudessaan kurvailumme oli sujuvaa ja sporttikuula luki rataa hienosti. Vauhdin hurmassaan Studio Kääkkähuvi esitti myös täydellisen juoksu-A:n, jollaista ei ainakaan toistaiseksi pitäisi olla ohjelmistossamme. Hmpfmokomaa.

Perfektionistin päiväuni eli tuplanolla oli pahuksen lähellä, mutta yhteistyömme tuntui paremmalta kuin aikaisempina kisapäivinä, mistä valitettavasti ei ole elävää kuvaa todistusaineistoksi. Tällaisen paluuesityksen pohjalta on joka tapauksessa hyvä alkaa suunnitella kesän karkelokalenteria.

Positiivista:

• varmat startit
• kiemuraisemman B-radan lukeminen
• vire ja tekemisen riemu
• tasapainoinen ja hallittu kokonaisuus ilman ohjausteknistä onnahtelua

Perusparannuskohteet:

• tauon aikana palannut kisakepittelyn epävarmuus, jota ensimmäisellä radalla tuin ja toisella ruokin