Häiriöissä haudutettu hupipuupi

Kun pieni pallopää alkaa kekkuloida kisatilanteissa, sille tarjoillaan sakinhivutusta tehotreeniä talon tapaan: starttisuhmurointia ja rimaroiskutusta on alettu häivyttää intensiivisillä häiriö- ja fokusharjoitteilla.

Koska kyseisiä ongelmia ei ole esiintynyt tavistreeneissä, talkoisiin tarvittiin riittävän reipashenkinen avustaja (kohteliaisuussyistä en mainitse Soilan nimeä), joka ei epäröinyt asettaa omaa mielenterveyttään kyseenalaiseksi käyttää kekseliäitä keinoja virittääkseen vieteriotuksen ylikierroksille, jolloin se alkoi varastaa kuin Juhantalo. Kun saatiin tuotettua toivottu tuhmuus, sitä voitiin alkaa korjata: lyhyesti todettakoon Olgan omaksuneen varsin vikkelästi, että vaikka starttipillillä vislattaisiin Porilaisten marssia, nenän edessä hypittäisiin heittelemässä namipussia tai vierestä spurtattaisiin kiljuen, on puuhapuupin parasta pysyä paikallaan, koska vain ja ainoastaan siitä saa palkkaaherkkuanannaa.

Neiti von Nahka-Gugelströmin ilmeet ovat kieltämättä olleet näkemisen arvoisia.

Ympärillään seikkailleeseen sirkukseen siedättynyt starttikuula malttoi harjoittelun edetessä odottaa lähtölupaa moitteettomasti, mutta ensimmäinen rima otti silti säännöllisen epäsäännöllisesti osumaa, minkä aiheuttajaksi osoittautui varastamisen sijaan vireeseen nähden kääntäen verrannollinen keskittymiskyky, kuten etukäteen epäilinkin. Jokaisesta pudotuksesta korkeutta nostettiin pykälän verran, mikä pakotti Olgan panostamaan ponnistuspuuhiin, ja lopulta 40-senttiset esteet ylittyivät esimerkillisesti ja itse asiassa myös erittäin hyvällä tekniikalla.

Sunnuntaina aloitetun tehorääkintreenin tuloksia piti päästä heti perjantaina testaamaan Lägin epiksissä. Lähtöselvityksen lisäksi halusin myös nähdä, miten tarkkailuluokkalainen vastaisi vaatimuksiini täsmällisistä pysäytyskontakteista, sillä treenatessa se osaa hienovaraisten huomautusten perusteella oikaista toimintaansa kiitettävästi. Mölliradalla oli kaikki kyseisessä eläinkokeessa tarvitut elementit:

Ensimmäisellä kierroksella kiihkeä kääkkä ponkaisi baanalle, kun avasin suuni, mutta uusinnassa se lähti nytkimisestään huolimatta liikenteeseen luvallisesti. Kummallinen kielto ekalla putkella ja yksi matkan varrella lentänyt rima olivat tässä testipatterissa sivuseikkoja: starttien asiallisuus oli kannustavaa, ja kontakteilla Olga reagoi ilahduttavasti läpijuoksuista saamaansa rakentavaan palautteeseen. Tällaiselle minikiitäjälle 2-on-2-off ei luonnollisestikaan ole ajankäytöllisesti kannattavin ratkaisu, mutta toistaiseksi pitäydymme siinä, koska jumppakuulan juoksarit lipsahtavat helposti loikkareiksi.

Jatkakaamme harjoituksia.

Lägin kilpailut 2.8.2015 - Hormonihuurulasta kisamoodiin

Edellisen viikonlopun kyntöpuuhien kisakoettelemusten jälkeen en lähtenyt järin optimistisena Lägin kilpailuihin, eikä fiilistäni varsinaisesti piristänyt se, että toukokuisissa kotikarkeloissa oma ohjaukseni oli luokatonta rävellystä hieman hutalehtivaa. Tältä pohjalta mahtipontisena tavoitteenani oli saada Olga suorittamaan edes puolet esteistä, ja villeimmissä unelmissani tohdin toivoa yhdeltä radalta vallan tulosta.

Petteri Kermisen C-hyppyrata

Ensimmäisenä kirmaillun Petteri Kermisen C-hypärin lähdössä miniepelini pysyi kutakuinkin kiitettävästi, minkä toivoin olevan merkki siitä, ettei yleisöä ehkä sittenkään enää viihdytettäisi holtittomalla hutikaahailulla. Kuutosputkeen hihkuen hävinnyt kilpakuula tuntuikin olevan mukavasti mukana ohjauksessa, joten uskalsin muuttaa kasihypylle suunnittelemani varmisteluvalssin persjätöksi, minkä jälkeen matka jatkui juoheasti kohti seuraavaa putkea. Olgan etenemisinnosta huojentuneena unohdin lähettää sen pujottelemaan, ja kiireinen käkätin kipaisi harmillisesti toiseen keppiväliin, mutta vauhtiin päästyään siksakkasi hyvin. Olin kunnianhimoisesti kaavaillut tekeväni hypyn 16 jälkeen valssin ja veivaavani vieteripehvan pakkovalssilla viimeiseen putkeen, mutta koska piristävän pikamatkasuoran jälkeen ajatus ei enää tuntunut mahdolliselta kovin houkuttelevalta, vaihdoin poikkitaiteelliset pyörähdykset tavallisiin takaaleikkauksiin, jotka nielivät vauhdin, mutta toimivat muuten ookoosti. Maalissa tassua paiskasivat iloinen koira ja mahdollisesti vielä iloisempi ohjaaja: tuloksena 5/-1,30. Kulkihan se!

Pyrin Olgan kanssa välttämään sellaisia ohjauskuvioita, joissa oma liikkeeni lopahtaa, mutta Arto Laitisen B-radan alussa tekemäni taaksetyöntö-niisto-persjättö-ilmaveivi tuntui kohtuullisen sujuvalta. A:n alastulokontakti sen sijaan oli ruma roiskaisu - tällaiseen sikapossuiluun minun varmasti kannattaisi pontevasti puuttua, mutta ohuesti kilpailuhenkisenä en kykene ottamaan vapaaehtoista hylkyä, mitä arvatenkin joudun vielä jossain vaiheessa karvaasti katumaan. Ulvahtaen pujottelemaan painellutta puuhapuupia ei häirinnyt keppien jälkeen tekemäni helpohko persjättö, mutta puomilla(kaan) kanttini ei kestänyt vaatia Olgalta täsmällistä työskentelyä, vaan vapautin sen liian aikaisin. Eivaanvoipystyä, kele.

Puomin jälkeiselle hypylle keksin jostain käsittämättömästä syystä yrittää takaaleikkausta, josta käkätin kohteliaasti kieltäytyi. Keinun harjoittelu on jäänyt viime aikoina luvattoman vähäiseksi, mikä on alkanut aiheuttaa ongelmia kisatilanteissa: nytkin Olga loikkasi pois laudalta, mutta kiikkui uusintakierroksella hyvin, ja loppumatkan kruisailimme tyylipuhtaasti. Tuplatunaroinnin tulokseksi kirjattiin 10/4,03.

A-radalla startissa huomaamattani perseillyt pöhelö roiskaisi (taaaaasrgh!) päin ensimmäistä rimaa, teki hieman kelvollisemman A:n, kepitteli kiitettävästi, jarrutti puomilla lähestulkoon oikeaan kohtaan ja suoritti keinun valvovan mulkoiluni alla kikkailematta, mistä tuloksena turhauttava 5/-2,16. Vaikka Olga ei näilläkään kisaradoilla esittänyt aivan parasta osaamistaan, kokonaisuus tuntui pellekoulun päättötyön sijaan asialliselta agilitylta, ja huolellisemmalla ohjauksella nollatkin olisivat olleet täysin mahdollisia. Hieno hupipupetti!

Elävää kuvaa edesottamuksistamme:

Positiivista:

• tekemisen meininki: hormonihörhö on poistunut keskuudestamme
• kepit: ensimmäisen radan sisäänmenomokasta huolimatta Olga pujotteli pätevästi ja kesti kisavireessäkin persjätöt keppien jälkeen

Perusparannuskohteet:

• startit: häijystä hiipimisestä on päästävä eroon
• ensimmäisen riman kirous: ratkaisuehdotuksia otetaan vastaan!
• kontaktit: rumat A:t, semirumat puomit ja epävarmat keinut

RSKK:n kilpailut 26.7.2015 - Katastrofin ainekset

Oli kardinaalivirhe epäkelpo ajatus koeajaa kolmosluokka juuri juoksunsa lopettaneen neiti Hormonihuurun kanssa Hausjärven kisoissa - kentällä kurvaillut otus näytti ja kuulosti erehdyttävästi Olgalta, mutta edesottamusten perusteella kyseinen pikkuelikko näki esteet ensimmäistä kertaa. Vaikka Reetta Pirttikosken radoissa oli haasteensa, ne olivat silti täysin tehtävissä, mutta säälittävää sirkustamistamme leimasi kilpakuulan suurenmoinen epävarmuus: pallopään oli mahdotonta pysyä lähdöissä, se kaahasi useiden suoraan tarjolla olleiden hyppyjen ja yhden suoran (!) putken suun ohi (mutta lähettyi umpikulmasta putkiin poikkeuksellisen hyvin), loikki törkeästi A:lta ja otti kiellot keinuilta. Muutamia muotovirheitä mainitakseni.

Edes minä en ohjaa ihan noin päin persiettä huonosti. Enhän?

Ainoa moitteettomasti toiminut osio tässä tragikoomisessa hylkykokoelmassa oli pujottelu - siis se sama pulikkaviidakko, jossa Hänen Epäloogisuutensa tarvitsi keväällä parhaimmillakin kisaradoillaan tömäkkää tukea. Nyt kaiken muun kyseenalaistanut käkätin haki kepit hienosti täysin erilaisista kulmista ja suoritti ne vauhdikkaasti, itsenäisesti ja varmasti. Ettämitäettä?!?

Onneksi seuraava ilmoittautuminen on jo lähetetty. Tuokaa paperipussi.

Kärttykuulan kambäk

Viime viikonloppuna olin huomaavinani, että Olgan riemurasia römpötti pahaenteisesti, ja maanantaina sen ahteri alkoikin falskata. Kiima-aika on perinteisesti ollut törötoosalle melkoista mielialasirkusta, joten jo kahden tunnin kuluttua ensimmäisestä veripisarahavainnosta Magnus oli saada kärttykuulalta sarjatulella pataansa ihan vain siksi, että erehtyi hengittämään samaa ilmaa kuin Hänen Ailahtelevaisuutensa.

Seuraavat pari viikkoa nautimme siis samanlaisista karnevaalitunnelmista kuin Olgan ensimmäisen ja toisen hormonimyrskyn aikaan. Rentouttavaa kesälomaa minulle!

Ajoitus on myös sikäli oivallinen, että olin päättänyt passata kaikki näyttelyt lomani aikana, jotta voisimme ahertaa kisarintamalla. Juoksuinen narttuhan toki voisi startata kolmosluokassa, mutta tässä kriittisessä tilassa kilpurillani vuotaa peräpään lisäksi myös korvien väli sen verran, että epäilen sen olevan kykenemätön uskottaviin urheilusuorituksiin.

Ei lämmin luita riko

Olgan mielestä viime viikonloppuna hipiää hellinyt helle oli ehdottomasti kesää parhaimmillaan: lämpöhakuinen ohjus vietti päivät pääasiassa takapihalla auringosta nauttien, mutta nahkakuulan näkövinkkelistä Välimeren ilmasto soveltui silti mitä mainioimmin myös lenkkeilyyn ja treenaamiseen.

Perusteellisesti paahdettu puuhapehva pyrki silti vielä illallakin jatkamaan hautumista ja olisi halunnut nukkua sylissäni viltin alla, minkä jouduin läkähdysteknisistä syistä siltä julmasti epäämään. Aseteltuani runkoni sohvalle mukavaan levytysasentoon kiskaisin koipeni koukkuun, jotta Olga ymmärtäisi paketoitua peiton sisälle ihan itsekseen, mutta mokomapa änkesi väkisin iholle, enkä tietenkään tohtinut häätää sitä pois, koska se on niiiiin ihqusoma, tuitui.

Leppoisan lämmin kesäilta olisi epäilemättä kolea kokemus ilman rinnan päällä tyytyväisenä tuhisevaa halikuulaa.

Saga ja Olga sohvalla helteisenä kesäpäivänä. Etsi kuvasta kääkkä.

Lisää nollia

Olga on tällä viikolla saanut lisää nollia, tällä kertaa terveysrintamalla. Läpeensä läpivalaistun tehokuulan tulokset näyttävät tällaiselta:

Onneksi otuksen pään sisältöä ei kuvattu, sillä saralla nollatulos olisi ollut vähemmän viehättävä.

TSAU:n kilpailut 20.6.2015 - Tuplaa pukkaa

Kuukauden kisatuumaustauon jälkeen lähdin positiivisen jännittyneenä Lietoon TSAU:n juhannuskinkereihin testaamaan tehotreenattujen teemojen toimivuutta tositilanteessa.

D-hyppyradan kartta: ihanneaika 39 s, etenemisnopeus 3,7 m/s

Marjo Heinon tuomaroimalle D-hypärille ohjaussuunnitelman laatiminen tuntui poikkeuksellisen hapokkaalta. Kummalta puolelta kiertäisin putken 12? Ehtisinkö valssaamaan hypyn 14 jälkeen vai tekisinkö takaaleikkauksen, jollaista en ollut Olgan kanssa aikaisemmin kisatilanteessa kokeillut? Hypylle 18 kaavailin päällejuoksua ja sen jälkeen persjättöä (!!!), mutta olisiko moisen muuvin yrittäminen ajoituksellisesti turhan hasardia? Seuratovereitteni konsultoinnista ja rataan tutustuessa eri vaihtoehtojen testailusta huolimatta tallustin lähtöviivalle tietämättä, miten kompuroisin taituroisin viideltätoista eteenpäin.

Ei voi olla niin vaikeaa.

Kurssi kohti keppejä.

Yleensä siivekkeet kipinöitä iskien kääntyvä Olga kurvasi kakkoshypyn jälkeen luvattoman laajan kaarroksen, kipaisi kiltisti kepeille ja pujotteli rytmikkään rivakasti. Esteelle 9 olin harkinnut kolmoistulppia kaksoiskierteellä niistoa, mutta päädyin kuitenkin lähettämään hilluhiiren hyppelyhommiin, mikä todennäköisesti oli hitaampi manööveri - jälkikäteen ajateltuna en tosin kykene ymmärtämään, miten saatoin tyystin unohtaa suosikkiveivaukseni sylikäännöksen, jolla kilpakuula olisi kiepahtanut kätevästi ympäri!?! Pffft.

Rimat eivät olleet akuutissa putoamisvaarassa.

Kisavireinen käkätin irtosi helposti putkeen 12, joten livahdin keppien vierestä tuuppaamaan sen kolmelletoista, vaihdoin puolta valssilla ja olin rynnistävinäni kohti viittätoista, mutta kun pahaa-aavistamaton pallopää ponnisti, käännähdin sen takana sulavasti 90 astetta vasempaan ja pinkaisin pää kolmantena jalkana kohti kahdeksaatoista. Epätoivoisesta etumatkayrityksestäni huolimatta saavuimme kohteeseen yhtaikaa, joten jouduin tekemään vähemmän sujuvan takaaleikkauksen, mistä huolimatta suoritus pysyi puhtaana ja tulokseksi tuli 0/-1,53, sijoitus 2., LUVA. Väkisin väännetystä loppupätkästä huolimatta messevää menoa!

Kääkkä kääntyi näppärästi, vaikka kehveli kartturi yritti harhauttaa koiraparkaa yllätystakaaleikkauksella saadakseen itselleen enemmän etumatkaa loppusuoralle.

Sääennusteen lupaaman taivaan repeämisen keskikesäisen sateen vuoksi halliin rakennetulle Eeva-Liisa Pohjasen mielenkiintoiselle C-radalle startissa ensimmäisten hyppyjen siivekkeiden taakse näkymättömiin hetkeksi jäänyt intopiukee karkasi ennen lähtölupaa, kaahasi ketterästi ja pujotteli superisti, mutta puomilta sille tuomittiin kenties hieman kyseenalainen kontaktivirhe. Hetkellisen ajatuskatkoni takia jälleen hätäratkaisuihin päättyneen erinomaisen rallattelun kalasteltu ja pelasteltu lopputulos oli 5/-7,12 ja sijoitus 2. Tällä sopivan haastavalla kieputuksella Olga oli luokassaan tuloksen tehneistä ainoa, joka alitti ihanneajan, ja puuhiksen duunaaminen oli muutenkin niin mainiota, että tuomarikin muisti palkintojenjaossa sitä kehua.

Agility on hauska harrastus, näkeehän sen jo ohjaajan naamastakin!
kuvannut Henri Luomala

Leena Rantamäki-Lahtisen suoraviivaisella E-radalla sai nauttia vauhdin hurmasta, mikä oli puhkispurtatuilla jo hieman uuvahtaneilla koivilla ihantosijees. Edelleen päheällä pössiksellä porhaltanut Olga tekaisi (taas) täydellisen juoksu-A:n ja linkoutui U-putken kautta tyylikkäästi hieman vinosta kulmasta kepeille, ja maalissa jouduin toteamaan tuutanneemme toisen nollan. En varsinaisesti tiennyt, olisiko minun pitänyt itkeä vai nauraa, kun tulos näytti lopulta tällaiselta: 0/-8,14, sijoitus 3., SERT ⇒ kolmosluokkaan marsmars.

Voihan vieteriotus, minkä teit!

Tästä kisapäivästä ei luonnollisesti ole olemassa sekuntiakaan videotallennetta, mutta kivoja kuvia, mahtavia muistoja ja hyvää fiilistä puolestaan senkin edestä. Minun täytyy nyt tuumailla uudet tavoitteet loppuvuodeksi - serteistä ei kannattane vielä edes haaveilla, mutta ehkäpä joudun ennen joulua selvittämään, mitä niiden kuuluisien arvokisanollien kerääminen käytännössä tarkoittaa.

Positiivista:

• Olgan asenne ja vire 10+!
• itsenäinen ja nopea kilpapujottelu
• roiskumattomat rimat
• reippaat keinut
• riittävä ja hallittu irtoaminen

Perusparannuskohteet:

• ohjaajan sopisi tietää, mitä tekee, ja tehdä rata loppuun asti