Voi peeaaäskooaa

Merkittävin syy hankkia shetlantilaisten tukkajumalten rinnalle lyhytkarvaisen rodun edustaja oli nimenomaan turkinhoidon helppous - vaikka shelttienkin karvasto kaipaa määräänsä nähden verrattain vähäisiä puleeraustoimenpiteitä, ajatus kuontalosta, joka harjataan joskus ja jouluna, jonka peseminen on naurettavan nopea toimitus ja josta tarvitsee vain pyyhkäistä pölyt ennen kehään kipittämistä, oli ruusuisuudessaan vastustamaton. Ja samaan kätevyyskategoriaan lasken myös sen, etteivät kakan koostumus ja määrä ole jokaisen hieman vetelämmän turautuksen jälkeen tarkistettavissa koiran pehvavilloista.

Olga on kuitenkin jo todistanut, ettei lyhytkään karva suojaa sontaonnettomuuksilta: viime viikolla jouduin tasapainoilemaan itkun ja naurun häilyvässä välimaastossa, kun neidin pieneen pebaan oli jollain käsittämättömällä tavalla jäänyt kiinni kauhallinen nokare hieman joustavampaa jaskanderusta, joka keventyneestä olostaan ilahtuneen kääkän riemupomppujen aktivoimien fysiikan lakien ansiosta lensi jännittävässä kaaressa sen takinliepeeseen, josta pasha puupin pyörähtäessä pyyhkiytyi väärässä paikassa väärään aikaan bostailleen Magnuksen kaulukseen. Itku voitti.

Edellä mainittu köntsäkeissi kuuluu silti sarjaan "epätodennäköistä, joskin mahdollista", mutta kuulisin mielelläni kokeneempien kääpiöpinsereiden kotiorjien omistajien näkemyksiä siitä, miten helvetissä ihmeessä tuollainen vieteriapina voi onnistua sijoittamaan tuotostaan takkinsa alle. Katapulttikakka on minulle tuttu käsite: mustikanvarvun tai kanervan latvaan kyykätty torttu linkoutuu hämmästyttävällä osumatarkkuudella kohti rikospaikalta pakenevaa tuottajaansa, mutta miten, oi miten sammalmättäälle puserrettu pjaska päätyy muhimaan Pompan sisälle?!?

Tällaisen taikatempun jälkeen pääsin tänään taas nautiskelemaan nahkamallin kylvettämisen vaivattomuudesta. &%*#$!

Mitä peba duunaa?

Varoitus: sisältää vulgääriä kielenkäyttöä ja häpeilemätöntä plagiointia.

Olgan ensimmäinen juoksu on ollut hämmentävää aikaa hormonihöyryissään toikkaroivan tiitiäisen lisäksi myös kaikille sen uhreiksi välittömään vaikutuspiiriin joutuneille. Minulle tämä puupin merkittävä metamorfoosi on aiheuttanut lähinnä visuaalisia traumoja: jo hieman ennen kyseisen luonnonmullistuksen alkamista kiinnitin huomiota neidin peräpeilin epäesteettisesti lörpähtäneeseen sivuprofiiliin, mutta viimeisen viikon ajan lihaksikkaiden reisien välissä vehkeitä vaaninut kavaljeeriehdokkaita kurkistellut nyrkin lihapullan kokoinen törötoosa on säälimättä sorvannut minua katsantoelimeen.

Pitkäkarvaisen nartun pehvavilloilla on ripaskan risujen keräämisen lisäksi olemassa siis myös hyvin olennainen funktio. Todellaki, todellaki, todellaki.

Touhutorttu itsekin on ihmetellyt, mitä peba duunaa: pikkulikan ulkoillessa kymmenen askelen välein automaattisesti kyykkäävä ahteriosasto on tavattu ahdistelemasta kaikkea, mikä liikkuu, eikä aina ole tarvinnut liikkuakaan. Saatoin epähuomiossa tulla vetäisseeksi pari värssyä huutonaurua forte fortissimo kevyesti tirskahtaneeksi, kun Olgan hinkatessa himokkaasti hanuriaan Magnuksen kylkeen molempien osapuolten naamalla paistoi pohjaton epäusko.

Kokeneena siemenlinkona astujana Manujäbä ei vaivaudu vonkaushommiin ennen kuin aika on otollinen, joten se on kokenut Olgan päättäväiset pyrkimykset peruuttaa aisaan kiihkeät kosiomenot kiusallisina. Lopulta tietysti koitti se siunattu päivä, jona neiti von Nahka-Gugelströmiin yleisesti ottaen kylmän viileästi suhtautuva monsieur M sai ihan huikeen idiksen ja ilmoitti olevansa varsin vapaaehtoinen antamaan panoksensa shetlanninkääpiölammaspinserikoirien uraauurtavaan jalostustyöhön. Eriävästä mielipiteestäni suivaantuneena kotigigolomme totesi, ettei se yhteiskunta pyöri sillä tavalla, että kaikilla herkkuperseillä verta hitokseen roiskuttavilla vieteriotuksilla on ehjät suojapöksyt, ja protestiksi pisteli kääkän kalsarit poskeensa. Mie romahin.

Sagakaan ei ole ollut erityisen ihastunut siitä, että sen lempparileluleikkikaveri on piristävien paini- ja hippasteluharrastusten sijaan alkanut yllättäen panostaa pelkästään toosanderin tyrkyttämiseen. Toisaalta se on sietänyt häirikkökääkkää kiitettävän pitkämielisesti - omat rotutoverinsa tuo pitsien pits olisi jo laittanut nippuun.

Etsin kadonnutta kotirauhaa, jotain, josta jouduin luopumaan.

Muutamia ystäviäni puolestaan on sairaalloisen paljon kiinnostanut, mitä tapahtuisi, jos 11-kiloinen rakastaja saisi 5-kiloisen mielitiettynsä: halkeaisiko Olga vai ehtisivätkö sen kintut katketa ensin? Eipä vissiin!

Elonmerkkejä

Hänen Kääkkäytensä haluaa täten ilmoittaa, että on luvattoman pitkästä radiohiljaisuudesta huolimatta täysissä ruumiin ja riiviön voimissa. Lokakuun lopussa keksin aktivoida itseäni pahasti käsistä riistäytyneellä perustavanlaatuisella remonttiprojektilla, ja vanhan talon seinäpintojen salattuun historiaan perehtyessäni olen ollut vetää itseni jojoon en ole ehtinyt paneutua kaunokirjallisiin harrasteisiin, mutta Olga sen sijaan on ollut kovasti ehtivä. Käytyämme omatoimisuudesta muutaman kehityskeskustelun astetta painavammin sanakääntein puuhapuupelsson siirtyi vessapaperibisneksestä luovempiin ajanvietteisiin: vähäisimpiä virityksiä en enää tohdi muistella, mutta jouluylläriksi saamani yksilöllisesti muotoiltu Dysonin suulake sekä huolellisesti tyylitelty valaisimen pistoke kiristävät pinnaani lämmittävät mieltäni edelleen. Taiteellisista kokeiluistaan neiti von Nahka-Gugelström on palkittu Omalla Pedillä.

Annetaan viisi kiloa täystuhoa. Aktivoituu automaattisesti poistuessasi paikalta tai vain kääntäessäsi selkäsi. Huomaamaton käyntiääni, huomattavat tulokset. Liikunta tai luvallisten aktiviteettien lisääminen eivät vähennä työskentelytehoa. Elinikäinen hermoromahdustakuu.

Loppiaisena junnuiän saavuttanut Olga pääsi heti seuraavana viikonloppuna ensimmäiselle etelänmatkalleen, kun hurautimme Tarttoon shoppailemaan näytelmöimään. Ajattelin juhlistaa tapahtumaa antamalla lämpöhakuisen nahkaohjuksen poikkeuksellisesti nukkua sängyssä kanssani, mutta pöytäkirjaan tiedoksi merkittäköön, että työpäivän ajan kotona latautunutta ja sen päälle 6,5 tuntia autossa matkustanutta virtapiiriä ei varsinaisesti väsytä. Varsin touhukaan ja sosiaalisen yön jälkeen tein linjapäätöksen, jonka perusteella pirteä puuhaotusparka sijoitettiin seuraavana iltana omaan boksiinsa.

Kehissä vältyimme tekemästä suuria sankaritekoja: Olga todettiin molempina päivinä erinomaiseksi rotunsa edustajaksi, ja sunnuntain arpajaisissa kohdalle osui myös SA. Minultakin alkoi kääpiökoiran kanssa konttaaminen esittäminen sujua jo kohtuullisen luontevasti.

Talven aikana Olga on myös päässyt säännöllisesti käymään agilitykilpailuissa, ja vaikka sen oma treenitaival on vielä alkuvaiheessa, palo lajiin on hurrrja: turhautuneena täristen ja paheksuvasti puhisten käkätin seuraa koirakkojen edesottamuksia radoilla ja saa vakavan onnellisuuskohtauksen päästessään itse tositoimiin. Epäilen kuitenkin, että minulle tulee vielä monta kertaa shelttiä ikävä ennen kuin tuo energiahyrrä on saatu valmennettua kisakuosiin.

Aikaistetun kevään kunniaksi kakarani rupesi lopullisesti teiniksi aloittamalla viikko sitten ensimmäisen juoksunsa. Magnuksen ilme oli epäuskon ja tyrmistyksen sävyttämä, kun herra veritipan lattialta bongattuaan oli selvittänyt sen lähteen: tuo eriskummallinen vieterihihhuli onkin koira. Olgalle tämä on ollut hyvin hämmentävää aikaa, pikkuinen pallopää kun ei aivan saata ymmärtää, miksi on välillä niin kärttyinen, että kokee välttämättömäksi protestoida shelttien olemassaoloa räkä roiskuen, miksi välillä halituttaa niin, että haluaa tunkea itsensä vaatteitteni sisälle, miksi alaventtiili falskaa holtittomasti ja miksi tuntee yhtäkkiä vastustamatonta halua haistella kaikki mahdolliset pissaviestit ja jättää niihin omat kommenttinsa. Eikä varsinkaan sitä, miksi oma berberi on alkanut hallitsemattomasti hinkkautua Magnusta vasten. Ei ole helppoa olla pieni ja pöhkö tyttökääkkä.

Ensiesiintyminen ja askel aikuisuuteen

Viikko sitten sunnuntaina Olga ensiesiintyi näyttelykehässä, mistä ei juurikaan jäänyt kerrottavaa jälkipolville. Iholle änkeävä vieras täti odotetusti hitusen hermostutti neitiä, mutta kun hän päätti tarjota aloittelevalle starballe tilaisuuden tehotreeniin seisottamalla sitä pöydällä ikuisuuden huomattavan kauan itse huohotusetäisyydellä pönöttäen, paisui puupin jännitys aidoksi ahdistukseksi. Tuomarin tarkoitus oli hyvä, mutta toteutus kusi, ja eräs alati viuhtova häntä lakkasi heilumasta.

Tuskaisen tuokion tulos oli PEK 4, ja kokonaisuudessaan melko mitäänsanomattoman arvostelun loppukaneetiksi oli kirjattu "Reippaasti esitetty." Varsin veikeä ilmaisu pärstä punaisena ja hikijoki selkää pitkin virraten kontanneesta handlerista.

Tänään päätin vihdoin uhkarohkeasti evätä Olgalta oikeuden sisävessaan - puuhis ei ole tarvinnut sellaista enää aikoihin, vaan on työpäivieni aikana lähinnä syventynyt paikallisuutisiin lukemalla sanomalehdet perusteellisesti. Mikäli tämän yleissivistävän aktiviteetin poistaminen kuitenkin saa sen suuntaamaan mielenkiintonsa sisustussuunnittelusta arkkitehtuurisiin ratkaisuihin, palaa aina yhtä trendikäs paperimattomuoti talouteemme nopeammin kuin kääkkälapsi ehtii räjäyttää WC-paperirullan.

Lapsimissi

Postikusti polki tänään lootaan Olgan ensimmäisen näyttelykirjeen, mikä sai minut paniikkikohtauksen partaalle havahtumaan siihen ajankululliseen tosiseikkaan, että tuo pomppupelle pitäisi kehdata viedä edustustehtäviin jo reilun viikon kuluttua. Lienee siis otollinen aika aloittaa harjoittelu, sillä epäilen, että tältäkin rodulta vaaditaan kehässä edes etäisesti ravia muistuttava liikesarja.

Happamana yksityiskohtana mainittakoon, että Lahden pentukinkereihin on ilmoitettu kaksitoista (!?!) kääkkälasta, mutta vain seitsemän shelttiäistä. Onnittelen itseäni käytännöllisestä rotuvalinnasta.

Puolivuotias pirulainen

Olga vietti eilen puolivuotissynttäreitään, ja tuntuukin siltä, kuin tuo touhupeppu olisi kuulunut kalustoon aina. Yhteiselo elämäniloa ja energiaa pursuavan neidin kanssa on ollut riemukasta ja hämmästyttävän helppoa - toki haasteitakin on kohdattu, mutta esimerkiksi sisäsiisteyspoliittisten linjausten suhteen hupipuupi on ollut kanssani yllättävän yksimielinen.

Kiltteilyn vastapainona omatoimisen otuksen läsnäolo on harjoittanut huomiokykyni huippuunsa: mikäli nahkakuulasta ei ole välitöntä näkö- tai edes kuulohavaintoa, on syytä alkaa kaivaa nitroja kaapista, koska se ei todennäköisesti ole puuhaamassa mitään etäisestikään luvallista. Kekseliään kääkän liityttyä muonavahvuuteen esimerkiksi WC-paperikulutuksemme on lisääntynyt siinä määrin, että lähikaupan kassamirkku luultavasti epäilee meidän sairastuneen krooniseen ripaleeseen. Tartuntavaaraa ei ole, ja kohtalokkaiden sarjaunohdusten seurauksena olemme jo alistuneet oppineet käyttämään kertaalleen auki rullattua ja tomerasti tapporavisteltua tuotetta kohtuullisen luontevasti.

Fiksumpi oppisi ottamaan sen paperirullan pois telineestään tai sulkemaan vessan oven perässään. Jatkamme harjoituksia.

Tässä vielä muutama lauantaina kääpiöpinsereiden erikoisnäyttelyn sivutuotteena kameran muistikortille tallentunut puolivuotisotos.

Pienestä punkerosta pallerosta on kehittynyt tyylikäs kääpiödobermanni.

Koska yhden pennun kuvaaminen on naurettavan helppoa, keksimme yrittää sisaruspotrettia. Arvatkaapa, kumpi pilteistä on Narttu.

Kuvausassistenttien kärsivällisyys palkittiin: näin pätevästi poseeraavat Olga & veljensä Väinö.

Syyspörriäisen paluu

Olgan kirjuri on viime viikkoina ollut luvattoman laiska kiireinen - tässä kuitenkin syksyinen kuvatervehdys.